Olin ollut juuri alfa-kurssin viikonlopussa, jossa aiheena oli Pyhä Henki. Eräässä vaiheessa rukoiltiin ja pyydettiin, että Pyhä Henki koskettaisi meitä osallistujia. En tuntenut vielä tuossa tilanteessa mitään sen kummempaa, mutta kokemus oli joka tapauksessa hyvin positiivinen.

Olimme vaimoni kanssa jo käyneet nukkumaan ja saaneet iltarukouksen rukoiltua. Olin hyvillä mielin, viikonloppu oli ollut mainio ja elämä hymyili muutenkin. Makasin vielä sängyssä kädet ristissä ja mietin kaikkia niitä asioita, joista voin olla kiitollinen. Sitten ajatusteni kieli jotenkin muuttui, ja ennen kuin oikein tajusinkaan, aloin puhua ääneen jotakin vierasta kieltä!

Vaimoni totesi jotain sen suuntaista, että "mitä sä oikein höpötät, anna nyt mun nukkua". Tilanne oli erikoinen; olin kyllä hereillä ja järjissäni, ymmärsin vallan hyvin että häiritsen vaimoni nukkumista, mutta en pystynytkään lopettamaan puhumista. Tai luulen, että olisin varmaan pystynyt, jos olisin oikein lujasti yrittänyt, mutten tahtonut tehdä niin. Vierasta kieltä kesti hetken, sitten se loppui ja pystyin selittämään suomeksi, mitä juuri oli tapahtunut.

Sain siis kielilläpuhumisen armolahjan. Itselleni se oli valtava yllätys. Olin aina ajatellut omaavani muita lahjoja, ja miettinyt ettei kielilläpuhuminen ehkä ole minun juttuni. Alfa-viikonlopussakaan ei rukoiltu erityisesti armolahjoja, vaan Pyhän Hengen kosketusta. En siksi osannut odottaa mitään tämänkaltaista, Pyhä Henki vain yllätti minut.

Tuon tapahtuman jälkeen olen kyllä pystynyt hallitsemaan puhumiseni. Käytän lahjaa rukoillessani yksikseni esimerkiksi automatkoilla tai kun en oikein tiedä mitä rukoilisi. Syystä tai toisesta Jumala kuitenkin selvästi haluaa meidän rukoilevan, vaikka emme täysin ymmärtäisikään miten rukous toimii.

- Kimmo Tuononen