Minulla on joskus rytmihäiriöitä. Yleensä ne tulevat, jos rasitan esimerkiksi puutarhatöissä itseäni liikaa tehdessäni töitä ylävartalolla. Syksyllä 2009 sattui erikoisesti, sillä rytmihäiriöitä saattoi tulla levossakin. Niin oli tapahtunut jo useana päivänä. Tosin tuntemukseni olivat muljahduksia, jotka tasoittuivat pian, mutta kuitenkin ne olivat epämiellyttäviä.

Olin huolestunut terveydestäni, ja olin jo varannut ajan lääkäriltä rytmihäiriöiden takia. KohtaamisPaikka-illassa sanottiin sitten yleisesti tiedonsana, että joku paikallaolijoista olisi huolissaan rymihäiriöistään, jotka eivät kuitenkaan ole vaarallisia. Tämä rauhoitti minua. Kävin vielä rukoiltavana, mutten muista tilanteesta tämän enempää, ei siis tapahtunut mitään erityisen ihmeellistä. Hetki oli kuitenkin tärkeä, koska se oli yksi askel tiellä, jolla uskallan jättää itseni Jumalan varaan. Tätä vielä vahvisti, kun menin seuraavana päivänä lääkäriin. Lääkäri otti sydänfilmin ja ensimmäistä kertaa saatiin yksi muljahdus dokumentoitua sydänfilmille; ensimmäiset rytmihäiriöni olivat noin 10 vuotta sitten. Lääkäri totesi aivan samoin sanoin kuin rukouspalvelija KohtaamisPaikassa: ”Tämä ei ole vaarallista.”

Vaikka tiedän ja uskon, että elämäni on kokonaan Jumalan käsissä, niin tuo tapahtuma oli juuri tuolloin yksi vahvistus, että näin tosiaan on.

- Ilkka Pihlajamäki