Olen liikuntapedagogiikan opiskelija ja liikunta on aina ollut osa elämääni. Alaselän nikamissani on pitkään ollut rakenteellista vikaa, mutta suurimman osan aikaa se ei ole haitannut millään tavalla. Helmikuussa 2011 selän nikamat siirtyivät normaalista rasituksesta johtuen väärään asentoon hermoratojen päälle, mikä esti melkein kaiken liikunnan. Jopa kävely tuotti tuskaa.

Olin onnellinen siitä, että juuri tuona keväänä opintomme olivat liikunnan osalta kevyemmät, joten opintojani en joutunut keskeyttämään. Arkielämäni oli kuitenkin tuskallista ja vaikeaa. Jouduin hankkimaan sijaisia liikunnanohjaustöilleni. Eniten pelotti se, paraneeko vamma ja voinko koskaan tehdä liikunnanopettajan töitä. Nikama oli aikaisemmin vuonna 2007 mennyt mennyt pahasti pois paikoiltaan, minkä takia olin joutunut lopettamaan kilpaurani kestävyys- ja maastojuoksussa juuri EM-kisojen jälkeen. Luopuminen unelmista jo nuorella iällä oli kivuliasta.

Kävin fysioterapeutilla maaliskuun 11. päivä. Hän sanoi selkävikani olevan vaikea nikamaspondylolisteesi eli nikamasiirtymä. Tutkittuaan selkäni hän ei herätellyt kovin paljon hyviä toiveita, mutta ehdotti kuitenkin, että kävisin koulutetun kiropraktikon, Mikko Levyn, vastaanotolla. Varasin ajan, mutta sitä ennen sattui olemaan KohtaamisPaikka kaupunginkirkossa. Puolestani rukoiltiin rukouspalvelussa. Tunsin rukouksen aikana lämpöä ja ihan kuin joku olisi liikkunut selässä. Luulin ensiksi, että toinen rukouspalvelijoista oli siirtänyt kättään vammakohdan päällä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Jumala siirsi nikaman oikealle paikalleen! Seuraavat päivät tunnustelin selkäni vointiani varovasti ja kyllä - kipua ei enää ollut!

Kävin seuraavalla viikolla kuitenkin vielä kiropraktikon vastaanotolla ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Hän tarkisti tilanteen ja sanoi, että nikama todella oli oikealla paikallaan, vaikkakin turvotusta oli vielä kertomassa menneestä vaikeasta nikamasiirtymästä. Olen selkäni parantumisesta lähtien pystynyt pikku hiljaa palaamaan liikunnan pariin iloiten samalla suuresti elävän Jumalan voimallisesta ihmeteosta, hyvästä tahdosta ja läsnäolosta elämässämme. Ystäväni ja perheenjäseneni ovat myös olleet ihmeissään ja vaikuttuneina tästä paranemisihmeestä. Kokemuksen myötä usko Jumalan suuruuteen on kasvanut. Jumala todella rakastaa meitä ja toimii keskellämme, kun vaan uskomme Häneen kaikesta sydämestämme. Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta.

- Nainen, 21 v.