Elämä on lapsesta saakka kasvattanut panssarin, joka on herkkä kuin munankuori. Se kuori on valettu kyynelin, suojeltu höyhenin, pyöritelty tervassa ja huollettu huumorilla. Ja Taivaan Isä on pitänyt huolen, että se kuori on kestänyt, vaikka se säröilee ja sitä ahkerasti koputellaan.

Isä on ollut kanssani kärsivällinen, niin kuin isät ovat. Hölmöyksissäni olen ajoittain yrittänyt itse etäännyttää askeleitani Isästä, mutta onneksi Isä on kiskaissut minut kuminauhalla takaisin ruotuun.

Parisen vuotta sitten rakas ystäväni, jonka kanssa olimme aina käyneet srk:n tilaisuuksissa ja kirkossa, kysäisi lähtisinkö KohtaamisPaikan Alfa-kurssille. Alfa kuulosti lupaavalta ja myönnyin heti tietämättä sen tarkemmin, minne menemme. Onneksi lupasin, sillä pääsin elämäni upeimmalle matkalle, joka jatkuu edelleen, kiitos Herran!

Alfan aikaan koin olevani ihmeellisessä Isän johdatuksessa ja kannattelussa: sain taivaallisia unia, luin Raamatun ahmien järjestelmällisesti alusta loppuun nauttien sanasta, kuin olisin löytänyt aivan uuden kirjan ja rukouselämäni uudistui ja sain vastauksia mm. lapsille. Yhden alfaillan aikana rukoilimme yhdessä ja pyysimme Herraa parantamaan sairauksiamme. Rukoilin hiljaa itselleni apua lapsesta saakka olleeseen ankaraan migreeniini. Rukoukseen vastattiin ja arvostan suuresti nykyistä migreenitöntä elämää! Sain tiedonsanoja laulujen, raamatunkohtien ja näkyjen muodossa ja kyllä oli ajoittain vaikeaa olla "ihan vaan normaalisti", kun jalat olivat pilvissä ja pää keikkui sateenkaaren tuollapuolen. Eiväthän vaikeudet ja muut sairaudet elämästä minnekään poistuneet, mutta voisin lämmöllä sanoa, että "kyllä Isä osaa".

Rukous- ja uskonelämä tuntuu kaunistuvan ja kehittyvän edelleen sitä mukaa, kun omat jalanjäljet heikkenevät. Vein jokin aika sitten KohtaamisPaikka-illassa tiedonsanoja yhdelle läheisellemme. Rukoillessamme hän ohimennen sanoi, että voisin ehkä saada kielilläpuhumisen armolahjan. Ajattelin mielessäni sen olevan jopa minulle outoa. ;) No, rukoilin kotona polvistuen srk-talolla rukoiltavana olleitten puolesta, ja kuinka ollakkaan: sanoja vaan alkoi tulla, ja aivan vieraalla kielellä. Ei saksaa, ei kreikkaa, ei englantia, ei ruotsia, ei italiaa yms, joita hieman osaan... Sanat tulivat kuin laava tulivuoresta - arvaamatta ja muokaten minua. Sain ihanan rukouskielen armolahjan, tuli todella nöyrä ja kiitollinen olo - eheytynyt. Isämme osaa antaa meille voimia juuri silloin, kun tarvitsemme. Kiitos, rakas Jumala! Nyt olen rukoillut usein hiljaa itsekseni kielillä. Kun me elämässä menetämme jotain, taidamme saada aina paljon parempaa tilalle.