Ensimmäinen kosketukseni uskonasioihin olivat vapaaseurakunnan järjestämät Kids' Action Night -tapahtumat, joihin pikkuveljeni oli kavereidensa mukana mennyt ja houkutteli minut, 16-vuotiaan isosiskonsakin mukaan. Kids' Action Nightissa tutustuin toiseen nuoreen naiseen, joka kutsui minut junnudynis-leirille kesällä 2006.

Leiri oli minulle merkittävä kokemus: ylistys tempasi mukaansa, ryhmäkeskustelut koskettivat ja palloilukanavassa oli hauskaa. Koskettavinta oli kuitenkin opetus Jeesuksesta ja yhtenä iltana tuntui, että minun pitäisi mennä esirukouspalveluun. Niin teinkin ja tunnustin tuossa rukoushetkessä, että halusin antaa elämäni Jeesukselle. Uskoontulo muutti kertaheitolla elämäni ja mieleeni tuli aivan uudenlainen rauha. Muun muassa kavereiden kanssa harrastettu viinan juonti jäi, sillä se “ei enää tuntunut mun jutulta”. Uskovana kasvussa todella tärkeänä pidän uskovia ystäviä, joita olen saanut seurakuntaan mukaantulon kautta. Uskovat ystävät ovat tukeneet myös vaikeina hetkinä, esimerkiksi silloin kun rakas pappani ja serkkuni äiti kuolivat.

Perheeni ei aluksi hyväksynyt uskoontuloani. Kun Ylävire-kuoro, jossa olin mukana, alkoi suunnitella Namibian matkaa, perhe ei olisi millään halunnut päästää minua mukaan. Jo ennen kuin matkaa alettiin suunnitella, olin nähnyt unen, jossa lähdin kuoron kanssa matkalle, ja uskon, että Jumala antoi tämän unen rohkaistakseen minua. Matkarahojen keräämiseksi kuoro teki ankarasti töitä kahden vuoden ajan ja ihmeen kautta perheenikin lämpeni ajatukselle. Namibian matkan toteutuminen on rohkaissut minua valtavasti uskossa, sillä se oli alusta loppuun saakka Jumalan työtä. Jumala on toiminut elämässäni myös parantamalla monta kuukautta kipeänä olleen jalkani yhdessä hetkessä, kun kaverit rukoilivat puolestani.

Olen ollut mukana KohtaamisPaikassa parin vuoden ajan, erityisesti nuorten aikuisten KohtaamisRyhmässä ja leireillä. Monet kavereistani ovat helluntai- ja vapaaseurakunnasta ja olenkin löytänyt paikkani vapaaseurakunnasta, johon liityin viime keväänä. KohtaamisPaikassa minua tapaa aina silloin tällöin, kun tulen vierailulle.

- Maarit Autio