1. Moos. 50

Tämä luku pitää sisällää monta mielenkiintoista yksityiskohtaa! Tavallaan tässä vertautuu kaksi hallitsijaa, farao ja Joosef.

Tiedämme historiasta että farao oli Egyptissä Jumalan asemassa. Hänen halintotavastaan oli esimerkkejä jo aiemmin, kun Joosef vankilassa kohtasi kaksi hänen palvelijaansa. Emme tiedä mitä he olivat tehneet, mutta sellainen mielikuva syntyy että faraon palveleminen oli kuin tulella leikkimistä. On kuvaavaa, että vaikka Joosef oli hänen valtakuntansa kakkosmies, niin siitä huolimatta hän ei mennyt tapaamaan faraota suoraan, vaan ainoastaan hänen hoviväkensä välityksellä. Johtopäätöksenä on että farao oli etäinen ja oikukas.

Suhteessa veljiinsä Joosef oli faraon asemassa. Hänellä oli valta tehdä heille mitä hyvänsä. Hän myös käytti tätä valtaansa, mutta ei vihaan, vaan osoittaakseen veljilleen empatiaa ja rakkautta. On mielenkiintoista miten Joosef perusteli toimintaansa (jae 19): "enhän minä ole Jumala". Hänhän oli jo aiemmin vakuuttanut antaneensa anteeksi ja ollut suvulleen antelias. Mutta nyt hän halusi sanoa asian niin että veljet pääsisivät peloistaan lopullisesti. Viesti oli se että hän ei kantanut kaunaa ja oli antanut anteeksi. Mutta vaikka hän olisikin hautonut katkeruutta, niin veljet olivat silti turvassa, koska Joosef tiesi olevansa Jumalan auktoriteetin alainen.

Olet varmaan huomannut että Joosef oli herkkä itkemään. Hän itki useaan otteeseen, kun veljekset tulivat hänen luokseen Egyptiin. Hän itki nähdessään pitkän tauon jälkeen isänsä luvussa 46. Tässä luvussa hän itkee isänsä ruumiin äärellä ja kun hänen veljensä laittavat hänelle anteeksipyyntöviestin. Tämä jos mikä osoittaa sen että Joosef oli sisältään vapaa, eikä ollut lukinnut tunteitaan. Kerskaileva pikkupoika on muuttunut kovassa koulussa lujaksi ja lempeäksi mieheksi. Olisi siinä voinut käydä toisinkin, mutta Joosef olikin elänyt koko elämänsä Jumalan lähellä. Uskon että tietoisuus siitä että Jumala on lähellä ja lopulta kaikkien tapahtumien takana on varmin rokotus katkeroitumista vastaan. Tässä mielessä kaunan kantaminen toisille ihmisille on merkki epäuskosta. Jos Jumala on kerran kaiken yläpuolella, niin se valta mikä toisilla ihmisillä on meihin on lopulta näennäistä. Tietoisuus Jumalan voimasta estää myös ylpistymästä. Joosef tiesi mikä oli hänen menestyksensä salaisuus ja se teki hänet nöyräksi.

Kaikki tämä osoittaa sen miksi Joosefia pidetään Jeesuksen esikuvana. Myös Jeesus on lempeä ja noyrä kaikkivaltiudestaan huolimatta. Me olemme rikkoneet Häntä vastaan, aivan kuin Joosefin veljet rikkoivat Joosefia vastaan. Jeesuksen vastaus meille on sama: anteeksianto ja rakkaus. Eräässä mielessä Jeesuksen anteeksianto on vielä syvempi, koska Hän todella on Jumala.

Rukoilen että oppisin näitä asenteita. En hautoisi katkeruutta toisia ihmisiä kohtaan vaan antaisin heille anteeksi, mikäli aihetta on.

- Marko