Natan oli Davidin hoviprofeetta ja häneltä Daavid tiedusteli Jumalan tahtoa ennen tärkeitä ratkaisuja. Minusta on mielenkiintoista, että tässä luvussa profeetta sanoi ensin kyllä ja sitten yöllisen näyn jälkeen ei. Hän siis ensin puhui omaa ymmärrystään käyttäen. Uskoisin, että Natanin käytännöllinen järki toimi useimmissa tapauksissa ihan hyvin ja Herra joutui oikaisemaan kurssia vain silloin tällöin. Toki tässä auttoi se, että Natan näytti tuntevan Jumalansa hyvin. Tämä on hyvä oppitunti siitä, miten Jumala puhuu meille. Aika usein se on melko arkista, mutta tarpeen tullen Hän voi käyttää muitakin tapoja.
Daavid olisi halunnut rakentaa temppelin. Minä sain Jumalan vastauksesta sellaisen käsityksen, että ilmankin olisi selvitty. Hän oli täysin tyytyväinen ilmestysmajaan ja telttaan. Herra on liikkeellä oleva Jumala ja tätä Hän korosti Daavidillekin: ”Olen ollut kanssasi kaikkialla, missä olet kulkenut.” Temppeli rakennettiin Salomonin aikana ja siitä tuli koko Israelin keskus. Menetettiinköhän samalla jotain ja Jumalasta tuli kaukainen ja etäinen? En osaa sanoa, mutta ainakin Jeesuksen aikalaisille sanoma läsnäolevasta Jumalasta oli selvästi uutinen.
Jaakobin kirjeessä on paljon hyviä ohjeita. Aika haastavia tosin. Minun ainakin on vaikea iloita koettelemuksista, mutta varmasti tuollainen asenne olisi avuksi. Ymmärrän myös hänen toisen ohjeensa hyvin. Meidän pitäisi toimia arvojemme ja vakaumuksemme mukaan eikä teeskennellä. Ja lopuksi pitäisi myös hillitä kielensä.
Kyllä, kaikkeen tähän on helppo sanoa: Aamen. Näiden ohjeiden vaikeus on siinä, että niitä pitäisi noudattaa myös silloin, kun on kaikkein vaikeinta. Sen vuoksi meidän ei pitäisi myöskään olla näiden ohjeiden kohdalla liian ankaria itsellemme tai toisillemme. Armo on vieläkin totta. Mutta silti emme saa unohtaa totuutta ja totuudesta Jaakob tässä puhuu.
– Marko