Pietari valmisti kirjeellään kristittyjä kärsimään Jeesuksen tähden ja kanssa. Roomassa alkoivat vainot, joissa Pietari itsekin kuoli. Ne jotka eivät kuuluneet joukkoon, joutuivat tulilinjalle, kun ongelmat alkoivat. Juttelin äskettäin erään yliopiston palveluksessa olevan kristityn kanssa, joka on saanut kokea julkista häpäisyä ja sosiaalista eristämistä ottamalla kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin Raamatun näkökulmasta. Onpa häntä yritetty laittaa pois virastakin siksi, että on esitellyt tutkimustuloksia, jotka ovat ristiriidassa tämän nykyisin vallalla olevan ”yhden totuuden” kanssa. Jäin sitä ihmettelemään, että miten eriävät mielipiteet estäisivät häntä tekemästä tiedettä ja hoitamasta virkaansa. Eikö se on juuri tieteentekemisen edellytys, että asiaan tutustutaan mahdollisimman monipuolisesti. Hän vain totesi, että me kristityt emme ole valmiita antamaan vielä uhria tässä taistelussa.
Kun hän kertoi omaa tarinaansa, huomasin nyt lukiessani tätä lukua, että hän käytti samoja ilmaisuja kuin jakeissa 10-14 on. Hän iloitsi kärsimyksistä niin paljon, että halusi päästä julkisuuteen yhä enemmän. Tämä kohtaaminen pysäytti ja puhutteli minua. Miksi minä haluan olla hiljaa, vaikka arvojani ja periaatteitani vastaan käydään kovaa muutostaistelua? Toivon, että voisin elää rohkeasti vakaumuksieni mukaan enkä pelkäisi tätä pelon ilmapiiriä, joka haluaa vaientaa kaikkien eriävien mielipiteiden esittämisen. Sen verran sain rohkeutta jo tehdä jotain ja nauttia mielipiteen ilmaisun vapaudesta, että kävin allekirjoittamassa netissä adressin, joka haluaa kiinnittää huomiota koulujen antamaan seksuaaliopetukseen. Mielestäni sen teksti kuvasi omia ajatuksia tästä asiasta hyvin.
Luvussa on tietenkin esitelty monia muitakin eri armolahjoja, sillä yhdessä me olemme enemmän! Niitä ei kannata jättää lepäämään, vaan: ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina” (10).
Uskoa, toivoa ja rakkautta elämääsi!
Juha