1. Kun. 13
Tässä luvussa kerrotaan Juudan profeetasta, joka oli saanut Herralta ohjeet olla syömättä ja juomatta Beteliin suuntautuneen työmatkan aikana. Profeetta oli tullut Juudasta Beteliin Herran lähettämänä (jae 1). Profeetan työtehtävien jälkeen kuningas pyysi häntä aterialle, mutta profeetta kieltäytyi vedoten Herran antamiin ohjeisiin. Mutta sitten paikallinen Betelin profeetta kuuli tapahtumista, otti selkoa Juudan profeetan kotimatkasta ja kertoi valheellisesti saaneensa enkeliltä Herran sanan, että Betelin profeetan pitäisi tuoda Juudan profeetta taloonsa syömään ja juomaan. Liekö tässä ollut taustalla ammattikateus: ylikylän profeetta oli kutsuttu, vaikka paikallinenkin toimija olisi ollut. Itselleen vahingoksi Juudan profeetta uskoi valheen ja toimi toisin kuin Herra oli häntä ohjeistanut. Ylhäältä oli saatuna Herran ohje, mutta viereltä tullut valhe kuulosti Juudan profeetan korvaan uskottavalta. Olihan viesti tullut mieheltä, joka esittäytyi kollegaksi.
Raamatun alkulehdillä asetelma on samankaltainen. Ylhäältä Herra oli antanut Aatamille ja Eevalle ohjeet, mutta Eeva kuunteli viereensä tullutta käärmettä. Noin korvan korkeudelta tuleva viesti vaiensi Herran antaman ohjeen. Tämän ilmiön kanssa mekin elämme. Raamatun väitetään vanhentuneen ja mitä kaikkea Jumalan Sanaa vähättelevää kuulemmekaan korvamme korkeudelta. Mitätöivien viestien vakuudeksi vedotaan milloin mihinkin. Se mitä Herra on sanonut pitää ja kestää. Sen mukaan voimme rakentaa ajatteluamme, työstää vakaumuksia ja tehdä valintoja, nostaa katse ja ojentautua ylösnousemusvoimassa tänäänkin, oli elämämme tilanne mikä hyvänsä.
Joh. 17
Jeesuksen jäähyväisrukous tai ylimmäispapillinen rukoushan se tässä. Kommentointi lienee turhaa, joten luetaanpa tämä oikein ajatuksella. Annetaan Jeesuksen rukouksen siunata ja nostaa meidät ylösnousemuksen näköalaan.
Pirkko