Kuninkaiden kirjan luku antaa hyvän ymmärryksen siitä, kuinka huonosti asiat pohjoisvaltiossa olivat. (Pohjoisvaltio on Israelin pohjoinen osa, joka oli irtautunut Juudasta Salomon pojan Rehabeamin tultua hallitsijaksi. Pohjoisvaltiosta käytetään nimeä Israel. Juudaa, eli alkuperäisen Israelin eteläistä osaa, hallitsi yhä kuningas Jumalan valitsemasta suvusta.) Kansa oli kokonaan luopunut Jumalan laista. Jerusalem, ja samalla myös temppeli, oli jäänyt Juudaan, ja siksi kansaa ohjattiin palvomaan patsaita (=Jerobeamin synti, hän oli patsaiden pystyttämisen takana). Jumala olisi halunnut antaa kansalleen yhteiskunnan, jossa vallitsisi oikeudenmukaisuus ja kansa oppisi tuntemaan Herran. Sen sijaan johtajat kieltäytyivät seuraamasta Herraa ja valta vaihtui jatkuvasti verisesti. Mekin tiedämme kokemuksesta, kuinka hallitus ei saa aikaan mitään jos se vaihtuu usein. Israelissa aikakausi merkitsi Herran pelon unohtumista. Se näkyi siinä, että Ahab johti kansan entistä syvempään epäjumalien palvelemiseen, mutta myös siinä, mitä Hielille kävi. Hän ei ottanut todesta Jumalan kieltoa Jerikon jälleenrakentamisesta, ja sai maksaa siitä kalliisti. Muistammehan me, että Jumala on todellinen silloinkin, kun yhteiskunta ympärillämme suhtautuu Häneen kuin vanhaan traditioon, joka olisi aika unohtaa?
Johanneksen evankeliumissa ollaan ylösnousemuksen äärellä. Tärkeässä osassa tapahtumia on Magdalan Maria, josta Jeesus oli ajanut seitsemän pahaa henkeä. Jumala antoi hänen, ja muiden naisten, olla tärkeässä osassa. Ensin naiset saivat ensimmäisinä huomata haudan olevan tyhjä, ja Maria sai vielä kohdata enkelit ja lopulta itsensä Jeesuksen. Tämä kertoo siitä, että Jeesuksen seuraajana olemme arvokkaita omasta asemastamme riippumatta. Naisia ei juutalaisuudessa arvostettu, mutta Jumala antoi heidän olla todella tärkeiden tapahtumien todistajia. Lisäksi minua puhuttelee näissä tapahtumissa Jeesuksen viesti. Hän kohtaa kaikki henkilöt hyväksynnällä ja rakkaudella, jopa Tuomaksen. Opetuslapset olivat paenneet peloissaan kun Jeesus pidätettiin, ja olivat vieläkin lukkojen takana. Jeesus oli saanut kokea häpäisyn ihmisten käsissä, ja silti hän kohtaa kaikki ilman kaunaa tai katkeruutta. Hänellä on vain hyviä uutisia ja hän tuo Pyhän Hengen seuraajilleen. Samaan saamme luottaa edelleen. Vaikka me olemme raadollisia, itsekkäitä, pelkurimaisia ja täynnä epäuskoa, hän ei tuomitse meitä, vaan hyväksyy meidät. Mutta se ei jää siihen, vaan Hän myös antaa meille elämän, voiman ja uudistaa meidät. Kiitos Jeesus!
Anna