Hyvän ja pahan taistelu sydämessä
Luvussa korostuu voimakkaasti pyhyyden ja puhtauden vaatimus. ”Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä ”(3). ”Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä” (6). Tämä onkin aika kova väite, sillä synnittömyyshän onnistui vain Jeesukselta. Paavalikin totesi, että sitä hyvää, mitä tahtoo, ei pysty tekemään. Tai Roomalaiskirje 3:23: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Ajattelenkin, että Johannes haluaa kuvata sekä synnin vaarallisuutta että luonteen ja uskon kasvua, jonka tulisi näkyä kiusausten voittamisena ja yhä läheisempänä suhteena kolmiyhteisen Jumalan kanssa. Tavoitteena on tulla Jeesuksen kaltaiseksi (2).
Kasvun aineksia ovat Jumalan lapsen aseman ymmärtäminen, itsensä puhtaana pitäminen ja pyrkimys elämään Jumalan tahdon mukaan. Raamatun totuuden ja lähimmäisen rakastaminen on myös tärkeää. Rakastaminen ei saa olla pelkästään sanoilla ja puheella rakastamista, vaan siihen liittyy myös rakkauden teot ja totuudessa pysyminen (18). Rakkauden teko myös Pahan vastustaminen ja hyvän edistäminen. Ei tule keskittyä syntiin, vaan 23 jakeen käskyyn:” Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.” Näin pysymme hänessä ja saamme myös rukousvastauksia (22).
Edellisessä 2. luvussa on kasvun vaiheita kuvattu konkreettisella tavalla. Johannes osoittaa kirjoituksensa lapsille, nuorille sekä isille. Missähän sitä ollaan menossa? Tällainen vaatimusten lista ja käskyihin vetoaminen saa olon vähän levottomaksi, kun tajuaa että rima on nyt niin korkealla, että varmasti tippuu. Pitäisikö kuitenkin aloittaa treenit, vai olisiko se kuitenkin niin, että armo riittää!?
Juha