2. Kun. 1, 2. Joh.

2. Kun. 1
2. Joh.

Jäin miettimään totuutta ja rakkautta parina. 

Äkkiseltään ajateltuna minun päässäni totuus kuulostaa pelottavaltakin sanalta, jotenkin uhkaavalta. Mieleen nousee kysymys omasta riittävyydestä.
Ja toisaalta rakkaus kuulostaa lempeältä, turvalliselta. Joskus jopa vähän liiankin pehmoiselta. Mitä sinulle nämä sanat puhuvat?
 
Raamatussa kerrotaan totuudesta mm näissä kohdissa. Jeesuksesta sanotaan: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän – siis Jeesus – oli täynnä armoa ja totuutta”. Joh 1:14. Jeesus puhuu itsestään ja sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”, Joh 14:6. Toisaalla sanotaan: ” Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaiksi”, Joh 8:32. 
 
Jeesus on täynnä armoa, rakkautta ja totuutta. Hän tuntee sinut ja minut läpikotaisin. Mikään meissä ja elämässämme ei häntä hetkauta tai ihmetytä. Olemme  hänelle läpikotaisin tuttuja. Jeesuksen edessä ei siis tarvitse esittää mitään, saamme olla oman todellisuutemme kanssa hänen edessään totta. Ja kuintenkin tai ehkäpä juuri sen vuoksi Hän on täynnä armoa ja rakkautta meitä kohtaan. 
 
Totuus ja rakkaus kuuluvatkin hyvin läheisesti yhteen. Jeesus tuntee meidät läpikotaisin ja rakastaa meitä. Samoin meitä kutsutaan rakastamaan toisiamme. Rakkaus ei lopulta ole tunne vaan tahtotila. Sitoutumista toiseen, yhteistä matkaa. Kunnioittamista, toisen auttamista eteenpäin. Ja lopulta suurinta rakkautta on se, että autan toista löytämään Jeesuksen omana Vapahtajanaan. 
 

Tiina