2. Aik. 20
Matt. 15 Jumalan käskyt ja ihmisten säännöt
Luvun alussa Jeesus haastaa meitä pohtimaan miten elää oikein käskyjen ja perinnäissääntöjen sekamelskassa. Tämä laittaa miettimään, mitkä arvot ja periaatteet ohjaavat elämääni? Ovatko ne Jumalan valtakunnan periaatteita vai jotain muita. Varsinkin kun nykyisin monet vanhat ja hyvätkin säännöt väännetään uusilla tulkinnoilla uuteen uskoon, niin vastaukseksi tulee vähän samanlainen hämmennys kuin fariseuksillakin ja lainopettajilla oli. Keskittyminen Jumalan käskyjen tarkkaan noudattamiseen, ja sekä oman että vähän lähimmäisenkin elämän vahtimiseen ei ainakaan tuota hyvää hedelmää. Riittääkö 10 käskyä, vai olisiko se suurin käsky, eli rakkauden kaksoiskäsky riittävä oikeassa suunnassa pysymiseen? Mitäpä jos suuntaisi ajatukset Jeesuksen hyvyyteen ja armahtavaisuuteen? Tuleepa mieleeni kohtia Raamatusta, jossa Jumalan valtakunnan etsimistä ja Herran kirkkauden katselemista kuvataan tärkeinä luonteen ja ihmisenä kasvun tekijöinä. Kun suunta on itsestä ulospäin se antaa toivon näkökulman. ”Sinulla on ikuisen elämän sanat,” sanoi Pietari Jeesukselle.
Toinen asia, mihin jäin jumiin tällä kertaa oli puheen ja sydämen yhteenkuuluvaisuus. Jakeessa 18 on asiasta mielenkiintoinen kuvaus: ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen”. Pari lukua aiemmin puhuttiin samasta asiasta: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa (Matt. 12:35). Saastaisuus ei poistu ulkoisesta puhtaudesta huolehtimisen avulla. Käsien peseminen ehkäisee kyllä flunssatartuntaa, mutta syntistä sydäntä se ei pese puhtaaksi. Tunnustaminen ja totuus vapauttaa ja puhdistaa. (1. Joh. 1:8-9)
Sydämen tila näkyy puheessa. Puhe kertoo mitä on sydämessä, sillä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa murtautuu esiin ihmisen paha tai hyvä tahto. Turhaan ei sananlaskuissa varoiteta (4:23, 24) että ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämän lähde. Älä päästä suuhusi petollisia puheita, pidä vilppi loitolla huuliltasi.”
Voisiko myös ajatella niin, että kun kiität ja puhut hyvää, se vahvistaa ja parantaa sydäntäsi ja elämän laatua! Meillä on ”Huomaa hyvä”- teema menossa koulussa. Siinä pyritään etsimään, huomaamaan ja sanallistamaan hyviä asioita ympärillämme. Hyvillä sanoilla luomme positiivista ja kiitollista ilmapiiriä ja vahvistamme toisiamme. Muistakaamme ruokkia itseämme myös Jumalan Sanalla päivittäin!
Paavali tunsi myös tämän periaatteen: ”Lopuksi veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne” (Fil. 4.8-9).
Juha