Muutama viikko sitten kirjoitin kuningas Hiskiasta, kun kommentoin toista kuningasten kirjaa. Myös tämän päivän teksti kertoo samasta miehestä. Temppelipalveluksen uudistaminen lähti oikeastaan liikkeelle temppelin aseman palauttamisesta. Jerusalemin temppelin papit saivat elantonsa kymmenyksistä ja jos temppeliä ei arvostettu, ei kymmenyksiäkään tullut. Tällöin papit joutuivat henkensä pitimiksi muihin töihin ja temppelin hoito jäi retuperälle. Tästä syystä uudistus lähtikin liikkeelle käskyllä maksaa kymmenykset ja kuningas itse näytti tässä asiassa esimerkkiä.
Toinen osa uudistusta koski itse jumalanpalveluselämää. Papit perheenjäsenineen luetteloitiin ja tehtävät jaettiin. Kyse oli tavallaan hyvin arkisesta asiasta, mutta tekstistä voi hyvin aistia sen innostuksen, mitä nämä uudistukset saivat aikaan.
Tämä luku sai minut ajattelemaan sitä, mitä hengellinen uudistus vaatii. Hiskia antaa siitä hyvän mallin. Kaikki saa alkunsa siitä, että palaamme etsimään Jumalaa. Jos se vaatii käytännön järjestelyitä tai taloudellisia uhrauksia, niin ne täytyy tehdä ensin. Loppujen lopuksi avainasemassa ovat siis ne ihmiset, jotka haluavat löytää jotain uutta ja näyttävät toisille helposti seurattavaa esimerkkiä. Hiskia oli tällainen johtaja ja siksi hänen hallintokautensa oli yksi Juudan historian parhaimmista ajanjaksoista.
Tämän päivän Uuden Testamentin luvussa näkyy kasvava juopa uskonnollisen eliitin ja Jeesuksen sekä hänen seuraajiensa välillä. Minusta on aika mielenkiintoista, että kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, niin paikalla oli suuri joukko ihmisiä huutamassa Hoosianna-huutoja. Seuraavassa hetkessä, kun Jeesus oli mennyt sisälle temppeliin, niin huutamista jatkoivat vain lapset. Voin hyvin kuvitella, että kun Jeesus lähestyi temppeliä, niin väkijoukko alkoi enemmän ja enemmän miettiä sitä, uskaltavatko he näyttäytyä Jeesuksen seurassa ylipappien edessä. Lapset, jotka eivät tietenkään tienneet näistä jännitteistä, säilyttivät innostuksen loppuun asti ja jatkoivat elämöimistä vielä sisällä temppelissäkin.
Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi Jeesus asetti lapset meille esikuviksi. He eivät välitä sopivaisuussäännöksistä, vaan ovat enemmän uskollisia todellisille tunteilleen. Me aikuiset emme voi palata lapsuuteen siinä mielessä, että lakkaisimme välittämästä täysin käyttäytymissäännöistä, mutta voisimme ainakin tunnistaa ja tunnustaa sen, mitä sisimmässämme todella on. Jeesuksen vastustajilla oli tässä asiassa paljon opittavaa, sillä heille tahraton ulkokuori oli kaikki kaikessa. Jeesus oli taitava käyttämään tätä asiaa hyväkseen. Tosipaikan tullen kirjanoppineet olivat kiinnostuneempia asemastaan kuin totuudesta, eivätkä uskaltaneet ottaa kantaa kiistanalaisiin kysymyksiin.
Toinen esikuvallinen joukko tässä luvussa on senaikaisen yhteiskunnan vähäosaiset. Kirjanoppineiden ei ollut varmasti helppoa ottaa vastaan Jeesuksen opetusta siitä, että publikaanit ja portot olivat heitä ennen menossa taivasten valtakuntaan. Syy ei ollut siinä, että nämä ihmiset olisivat muuttuneet paremmiksi, vaan yksinkertaisesti siinä, että he olivat tunnustaneet tarvitsevansa apua. Kirjanoppineet eivät itseriittoisuudessaan tähän kyenneet.
Marko