Kun luen kuvausta Jumalan mielen mukaisesta pääsiäisen vietosta, minut pysäyttää kaksi ajatusta. Jumalan pyhyys ja ihmisten yhteys. Tapa, jolla kaikkia säädöksiä haluttiin noudattaa, kertoo jumalanpelosta, joka nousi Jumalan pyhyydestä. Sekä Josia, että kansan päämiehet mahdollistivat omilla varoillaan (lahjoittamalla eläimiä) oikeanlaisen pääsiäisen viettämisen. Saman toivoisin näkeväni meidän yhteiskunnassa. Että ymmärtäisimme, kuinka Jumala hallitsee kaiken ja että varallisuus ja menestys ja hyvinvointi ja pelastus tulee vain häneltä. Silloin kohtelemme omaisuuttammekin sen mukaisesti, että se kuuluu Jumalalle. Ihmisten yhteys taas näkyy juhlinnassa. (Mukaan tuli kansaa Juudan alueen lisäksi myös Israelista, joten kyse oli koko kansan yhteydestä.) Määräys oli, että kun eläin teurastetaan, niin se myös kypsennetään ja syödään temppelialueella. Yhtään ei saa jäädä syömättä, jolloin on pakostakin kokoonnuttava syömään yhdessä ja ajan kanssa. Länsimainen ajatus kehosta ja nautinnoista maallisena ja mielen toiminnoista pyhempänä ulottuvuutena on epäraamatullinen. Jumalan tahdon mukaisessa, pyhitetyssä juhlassa papit (pyhimmät ihmiset) olivat teurastajia aamusta iltaan. Leeviläiset taas valmistivat ruuat. Mielestäni kumpikin varsin fyysistä hommaa. Ihmisten osana oli syödä vatsat täyteen ja kokoontua yhteen juhlimaan. Ja kun kansa riemuitsee (siis oikeasti isosti iloitsee, niin että se näkyy ja kuuluu) ja kiittää Jumalaa, niin Jumala pitää siitä. Eli mekin saamme palvella Jumalaa ihan ihmisinä, iloiten yhdessä Hänen antamistaan lahjoista ja tarjoten hyvää eteenpäin.
Matteuksen evankeliumin teksti kutsuu meidät olemaan valmiina. Meille on uskottu haltuun Jumalan toimesta kykyjä, varallisuutta ja/tai mahdollisuuksia ja kerran olemme tilivelvollisia siitä, miten olemme eläneet. Jos elän, kuin minulla ei olisi mitään, saan ankaran tuomion. On siis hyvä kiittää Jumalaa siitä, mitä meillä on, iloita elämästä kun voi ja palvella toisia kun saa siihen mahdollisuuden. Kuvittele paikka, jossa kaikki toimisivat niin. Siellä haluaisin asua.
Anna