Päivän psalmin otsikko on: ”Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi?” Psalmi on kirjoitettu tilanteessa, jossa Juuda on hävinnyt sodan ja Jerusalemin temppeli on ryöstetty ja tuhottu. Samalla on tuhottu myös kaikki muutkin pyhäköt koko maasta. Tuhon keskellä Jumala tuntuu olevan kaukana ja hiljaa. Jopa profeetat ovat kadonneet. Psalmin laulaja muistelee Jumalan entisiä tekoja ja pyytää niihin vedoten Jumalaa muistamaan liittonsa.
Tämä psalmi kuvaa sitä, kuinka vaikeaa on säilyttää Jumalan läsnäolo elämän kriisien keskellä. Näissä tilanteissa tarvitsemme toisten ihmisten eli seurakunnan tukea. Tämä näkökulma puuttuu tekstistä kokonaan, mutta ajattelen, että sitä on kuitenkin laulettu seurakunnan keskellä. Se on kyllä ollut aika merkillinen jumalanpalvelus.
Minusta olisi hienoa, jos kärsivien ihmisten ääni kuuluisi selvästi myös meidän kokoontumisissamme. On suuri kiusaus ajatella, että jumalanpalvelus tarkoittaa hymistelyä ja elämän raadollisen puolen unohtamista tai ainakin sen vaientamista. Mutta usko merkitsee Jumalan mahdollisuuksien näkemistä ja Hänen lupauksiinsa tarttumista kaikenlaisten tilanteiden keskellä. Suurin syy siihen, että teeskentelemme, että kärsimystä ei ole olemassakaan, on nimenomaan epäusko. Koska tuntuu mahdottomalta ajatella, että Jumala voisi auttaa tai toimia näin kauheassa tilanteessa, niin valitsemme mieluummin vaikenemisen. Tämä tekee elämästä ehkä mukavampaa, mutta hinta on kova. Erityisen ikävää se on kärsiville ihmisille, joista tulee ongelma jo pelkällä olemassaolollaan.
Tästä psalmista opin siis sen, että on parempi viedä oma tilanteemme Jumalalle sellaisena kuin se on. Kaikessa kauheudessaan se opettaa uskon asennetta, kuten lopussa oleva rukous osoittaa: ”Nouse, Jumala! Tämä on sinun asiasi, vie se voittoon!”
Matteuksen evankeliumin viimeinen luku alkaa siitä, kun naiset tapaavat enkelin ja myös ylösnousseen Jeesuksen haudalla ja päättyy lähetyskäskyyn. Näin ryhmiteltynä voi ajatella, että Jeesuksen auktoriteetti perustuu nimenomaan siihen, että Hän on voittanut kuoleman. Luulen, että asia on nimenomaan päinvastoin. Jeesus voitti kuoleman, koska Hänellä on valta. Jeesus oli Jumalan Poika alusta alkaen. Hän ei jotenkin muuttunut sellaiseksi vasta ylösnousemuksen jälkeen.
Eipä tällä muuta merkitystä ole kuin se, että tiedämme, että Hänen sanoillaan oli sama painoarvo alusta pitäen. Siihen viittaavat myös Jeesuksen sanat lähetyskäskyssä: ”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”
Lähetyskäskyn jälkeen pallo on ollut siis seurakunnalla eli meillä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Jeesus ei jättänyt meitä oman onnemme nojaan. Hän lupaa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Tämä on totta tänäänkin! Hyvää viikkoa kaikille!
Marko