Nykypäivän lauluntekijät ottavat usein vaikutteita vanhoista psalmeista, joten usein käy niin, että niiden ajatuskulut tuntuvat tutuilta. Tämä psalmi on tästä hyvä esimerkki, sillä onhan sen alkuosan ajatukset päätyneet Pekka Simojoen tuttuun psalmilauluun. Siinä tätä psalmia tosin yhdistellään psalmin 100 kanssa ja saadaan sillä tavalla uusi kokonaisuus.
Minun mielestäni psalmien kehotus Jumalan ylistämiseen liittyy vahvasti Jumalan etsimiseen. Kun etsimiseen liitetään kehotus ylistää ja kiittää, niin se muuttaa rukouksen lähtokohdan. Rukoilija katsoo tilannettaan silloin uskon silmälasien kautta. Jumala ei muutu, joten jos Hän on auttanut aiemmin, niin voimme luottaa Hänen apuunsa myös tulevaisuudessa.
Hyvä esimerkki tästä on mielestäni nämä sanat: ”Minä nostin taakan sinun harteiltasi, sait irrottaa kätesi kantokorista. Sinä huusit hädässäsi, ja minä pelastin sinut.”
Historiallisesti nuo lauseet viittaavat Israelin vapautukseen Egyptin orjuudesta, mutta tässä psalmissa ne samalla muuttuvat lupaukseksi ja rukoilija voi soveltaa niitä omaan tilanteeseensa.
Itseään hurskaana pitävien suuren neuvoston jäsenten on varmasti ollut vaikea kuunella Stefanoksen puhetta. Apostolien teoissa on monta puhetta, jossa käydään läpi Israelin historiaa eri näkökulmista. Ne ovat mielenkiintoisia, koska ne tavallaan tulkitsevat uudelleen kaikille tutut kansan vaiheet. Stefanoksen puheen ydin näyttää olevan se, että Jumalan suunnitelma on aina toteutunut Israelin kansasta huolimatta. He ovat kaikin tavoin vastustaneet Pyhää Henkeä. Jopa Salomon temppelin rakentaminen kuvataan virheeksi, koska Jumala ei asu taloissa. On hyvä muistaa, että Stefanoksen kuulijat olivat suuren neuvoston jäseniä ja heidän elantonsa oli aika pitkälle riippuvainen nimenomaan temppelistä. Viimeisin esimerkki kansan upponiskaisuudesta oli Jeesuksen ristinkuolema, mikä sekin oli suuren neuvoston päätös.
Stefanos ei siis tosiaan silitellyt kuulijoitaan myötäkarvaan ja hänen puheensa saikin heidät tappavan raivon valtaan. Tekstissä kerrotaan, että hän oli puhuessaan täynnä Pyhää Henkeä, mutta totta kai hänen persoonansa vaikutti myös. Esimerkiksi Paavalin puheet vastaavissa tilanteissa olivat sävyltään huomattavasti pehmeämpiä. Mietin, että olisiko Stafanos voinut välttyä välittömältä kivitykseltä hieman sovittelevammalla otteella.
Loppujen lopuksi asiaa on turha jossitella, koska Stefanos ei olisi voinut muuksi muuttua. Hänen luonteensa oli mitä oli ja Pyhä Henki käytti häntä sellaisena. Varmasti hänen käyttämänsä kärjistykset olivat olleet sellaisia, että Jumala oli puhunut hänelle itselleen niiden kautta. Kenties hän oli kiivaana luonteena itsekin aiemmin vastustanut tavalla tai toisella Pyhän Hengen työtä.
Tämä kaikki on tietenkin suurilta osin vain arvailua, mutta joka tapauksessa Stefanos oli hyvin rohkea ja täynnä aitoa uskoa. Hänen kivittäjiensä vaatteita vartioi muuan Saul, johon tilanne varmasti teki suuren vaikutuksen. Vain ihminen, joka todella uskoo, voi kohdata kuoleman Stefanoksen tavoin ja vieläpä rukoilla tappajiensa puolesta.
Näiden tekstien ääressä rukoilen samanlaista rohkeutta ja sitä, että Jumala käyttäisi meitä kaikkia sellaisina kuin olemme.
Marko