Jäin jumiin kokouksen julkilausumaan. Itse kokouksen kulkukin oli kyllä mielenkiintoinen. ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa.” (28). Tuli mieleen myös nykyiset hallitusneuvottelut Säätytalolla. Olisipa hienoa, jos sielläkin Pyhä Henki olisi vaikuttamassa uuden hallituksen toimintasuunnitelmaan ja kokoonpanoon.
Luvusta nousi esiin yhteisen näyn ja periaatteiden pitämisen vaikeus lähetysmatkan jatkuessa. Kaikki olivat kokeneet Jeesuksen pelastuksen, sekä juutalaiset että kreikkalaiset. Nyt oli tullut vastaan eletyn elämän ja perinteiden sovittaminen yhteen uuden opin kanssa. Seurasi monipuolista ja mielenkiintoista dialogia, välillä jopa väittelyä (7), mutta onneksi kokous pääsi yhteisymmärrykseen siitä, että ihmisen pelastumiseksi ei tarvita ulkoisia menoja tai lain tekoja. Tämä päätös on meillekin vielä tärkeä ohje, sillä meillä jokaisella on myös omat perinteemme ja kulttuurimme, jotka vaikuttavat Jumalasuhteeseemme. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä” (Ef. 2:8-9).
Tosin kokouksen julkilausuman jälkiosan vaikutukset eli välttämättömät ohjeet ovat edelleen näkyvissä. ”Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet… ja kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin. ” (28-29) Osa meistä pitää esimerkiksi veriruokia sopimattomina kristitylle. Muistan itsekin asiaa pohtineeni ja tulleeni siihen päätökseen, että ruoka on vatsaa varten, kuten 1. Kor. 6:13 asia ilmaistaan. Näillä ohjeilla pyrittiin takaamaan rauha seurakunnassa, jossa oli juutalaistaustaisia kristittyjä, joille oli tuttua Mooseksen laista kielto veren syömisestä. Se ei välttämättä ollut kristillisen elämän yleisohjeeksi tarkoitettu, vaan lähimmäisenrakkauden sovellus yhteen ongelmalliseen tilanteeseen, jossa veren syönti olisi loukkaukseksi ateriayhteydessä oleville juutalaisille. Tätä lähimmäisenrakkauden periaatetta on varmaan hyvä noudattaa vieläkin ongelmatilanteissa. Myöhemmin Paavali joutuu palamaan samaan asiaan Galatian seurakunnalle laittamassaan paimenkirjeessään. Hän myös muistuttaa siitä, miten vapautta pitäisi käyttää, eli ” lain kaikki käskyt on pidetty kun tätä yhtä noudatetaan:
– Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Gal. 5:14)
Juha