Johdanto viikon teksteihin:
Sananlaskut opettaa meille taitoa elää arjessa. Valtaosa sananlaskuista on koostuu toisistaan erillisistä aforismeista ja ohjeista (esim. luku 6 ja 11), miten elää viisaasti, harkiten, nöyränä, toisten neuvoja kuunnellen sekä moraalisesti ja kohtuullista elämää viettäen (esim. luvut 5 ja 7).
Tämän opetuksen keskellä on kuitenkin profetioita Jumalan täydellisestä viisaudesta. Jeesuksesta Kristuksesta. Sananlaskujen kuvauksessa Viisaudesta, joka on ikiajoista ollut Jumalan tykönä, kristillinen seurakunta on nähnyt ennustuksen Jeesuksesta (Sananl 8:14–36).
Tämän viikon Uuden testamentin luvuissa Paavali jatkaa käytännön ohjeiden antamista arkielämään ja jumalanpalveluselämään Korintissa. Seurakuntatermein voi puhua myös Paavalin ohjeista pyhityselämään. Käy ilmi, että Korintin uskovat olivat monessa kohtaa uskossaan nuoria. Se näkyi esimerkiksi ylilyönteinä armolahjojen käytössä ja hurmoksellisena käytöksenä jumalanpalveluksissa rauhan ja järjestyksen kustannuksella. Paavali muistuttaa moneen kertaan, että kaikkia Jumalan antamia lahjoja tulee harjoittaa tavoitteena toisten etu ja seurakunnan rakentuminen, ei yksittäisten uskovien villi itsensä toteuttaminen.
Maanantai: Sananl. 5 1. Kor. 10
1. Kor. 10: luvusta nousi mieleeni erityisesti kaksi asiaa. Toinen niistä on Paavalin varoitus turhasta kovuudesta ja varmuudesta: “Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” (j. 12). Vaikka emme fyysisesti kumarra epäjumalanpatsaita, moni asia meidänkin elämässämme voi muuttua epäjumalaksi, kun se valtaa ajatuksistamme ja tunteistamme Jumalalle kuuluvan ykkössijan. Vanhoilla eväillä ei pitkälle pötkitä! Tarvitsemme jatkuvasti Jumalan armoa ja opastusta Raamatun sanan kautta sekä uskovien perheyhteyttä ja ehtoollisyhteyttä.
Toinen asia on Jeesuksen sovitustyön kautta meille lahjoitettu vapaus. Jeesuksen tekemä uusi liitto (testamentti) perustuu Jeesuksen työhön puolestamme ja Pyhän Hengen jatkuvaan läsnäoloon ja vaikutukseen elämässämme. Yksityiskohtaisten kieltojen ja käyttäytymisohjeiden sijaan (Vanhan liiton aika) Paavali antaa yleisiä periaatteita, joiden puitteissa voimme elää Hengen täyttämää elämää (Uuden liiton aika). Kristuksen antamaan vapauteen ja aikuiseen uskoon kuuluu myös periaate, että meidän tulee olla valmiita tarvittaessa luopumaan yksilöllisestä vapaudestamme suojellaksemme ja kunnioittaaksemme uskossa herkempiä tai nuorempia.
Tiistai: Sananl. 6 1. Kor. 11
1. Kor. 11: Uskovalta ei koskaan puutu syntiä ja hätää, sanoi rovasti Olavi Peltola opetuksissaan joskus. Sen vuoksi Jeesuksen kuoleman ja sovitustyön muistaminen ja ehtoollisen säännöllinen viettäminen ovat meille suuri lahja. Minulle ehtoollisleipä ja viini ovat fyysisesti näkyvä ja tuntuva todistus puolestamme kuolleesta ja verensä vuodattaneesta Jeesuksesta. Ehtoollisella julistamme kerta toisensa jälkeen Jeesuksen kuolemaa, mutta myös ylösnousemusta: “teidän puolestanne annettu”.
Paavalin ohjeet ehtoollisen viettoon Korintin seurakunnalle saattavat tuntua vierailta meistä, jotka olemme tottuneet nauttimaan varten erikseen valmistetun öylätin ja viinin luterilaisen ehtoolliskäytännön mukaan hillitysti ja tilanteesta riippumatta hyvin samalla tavoin. Ohjeet ehtoollisen viettoon samoin kuin muut tämän luvun ohjeet puuttuvat Korintin seurakunnassa ilmenneisiin käytännön ongelmiin. Samanlaisena paikalliseen tapakulttuuriin liittyvänä ohjeena voi pitää ohjetta naisten pään peittämisestä seurakunnan kokouksissa.
Keskiviikko: Sananl. 7 1. Kor. 12
1. Kor. 12: Tästä Pyhän Hengen lahjoja, armolahjoja, käsittelevästä luvusta on kuultu valtavasti opetuksia. Paavali mainitsee tässä luvussa vain muutamia armolahjoja. Keskeistä tämän luvun opetuksessa on, että niin kuin Kristuksen ruumiissa vallitsee suuri moninaisuus, niin myös armolahjoja on paljon erilaisia (j. 4); Jumala antaa niitä jokaiselle uskovalle (j. 7) ja jokainen uskova lahjoineen on olennainen osa yhteistä Kristuksen ruumista.
Sinä olet ainutlaatuinen Jumalan sinulle antamine lahjoinesi! Minäkin olen. Tarvitsemme toinen toisiamme!
Jumala antaa jopa vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. (j. 25). Kesän aikana olen myös saanut tuntea, mitä on kun yksi jäsen kärsii ja muut jäsenet kärsivät hänen rinnallaan sekä sen, miten paljon toiset jäsenet iloitsevat, kun jokin jäsen on päässyt eteenpäin ja saanut kunniaa (j. 26).
Torstai: Sananl. 8 1. Kor. 13
1. Kor. 13: Korintin uudessa seurakunnassa oli mitä ilmeisimmin tapahtunut ylilyöntejä armolahjojenkäytössä ja Paavalin oli tarpeen ojentaa napakasti korinttilaisia. Paavali kuvaa kaikkein suurinta lahjaa, rakkautta, tunnetussa rakkauden ylistyksessä (1. Kor. 13:4–7).
Korintti oli kuulema aikoinaan tunnettu kuvastimien valmistamisesta. Tuon ajan peilit, kuvastimet taottiin kullasta, hopeasta tai pronssista. Niistä heijastuva kuva oli vain pämääräinen heijastuma varsinaisesta kohteesta. Profetoimisemme ja muu armolahjojen harjoittamisemme on samalla tavoin aina vajavaista. Sen vuoksi armolahjoja kuten profetian sanoja, ilmestyksiä ja raamatunopetusta tulee aina arvioida. Sen vuoksi usko, toivo ja rakkaus ovat listan tärkeimmät ja ainoat kestävät lahjat, jotka meille annetaan Jeesuksessa.
Tällä hetkellä minua puhuttelevat voimakkaimmin rakkauden ylistyksen loppu: “Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” Vaikka olisimme jo menettäneet uskomme, toivo olisi sammunut, emmekä kestäisi enää hetkeäkään, rinnallani on yksi joka edelleen uskoo, kärsii, toivoo ja rukoilee puolestani. Hän on Jeesus. (Vrt. Joh. 14:16 ja Room. 8:34).
Perjantai: Sananl. 9 1. Kor. 14
1. Kor. 14: Kielillä puhuminen ja profetoiminen oli Korintin seurakunnassa saanut villejä piirteitä, minkä vuoksi Paavali puuttui siihen kirjeessään niin tarkasti. Paavali muistuttaa, että Jumala on järjestyksen Jumala ja että jokainen armolahjan saanut pystyy hallitsemaan lahjaansa, toisin sanoen, emme ole hallitsemattomassa hurmostilassa käyttäessämme armolahjoja.
Lauantai: Sananl. 10 1. Kor. 15
1. Kor. 15: Kuolleiden ylösnousemuksen kieltäminen johtaa hedonistiseen elämäntapaan, jossa kaikki on koettava tämän elämän aikana. Tai se voi johtaa toivottomuuteen ympäristö-, poliittisten ym. Ongelmien keskellä. Kuolleiden ylösnousemuksen kieltäminen murentaa kristinuskon ytimen: Jeesus, Jumalan poika ja Jumala, on kuollut puolestamme ja ylösnoussut ensimmäisenä kaikista, jotta meilläkin olisi ylösnousemus ja elämä.
Paavalin opetus ylösnousemusruumiista puhutteli minua voimakkaasti, eikä vähiten siksi, että näitä raamattukommentteja kirjoittaessani minun ja monen muunkin Kohtaamispaikassa käyvän tuntema ystävä kuoli taisteltuaan kaksi vuotta ankaraa sairautta vastaan.
“Se mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona nousee täynnä voimaa.” (j. 42–43).
Ystävämme oli tavallinen ihminen, joka joutui sairastamaan ja kärsimään mutta nyt hänen on hyvä olla. Nyt hän tulee olemaan taivaallisen ihmisen kaltainen, olemukseltaan samanlainen kuin Jeesus. Jeesuskin oli ylösnoustuaan kirkastuneessa ruumiissaan niin erilainen, että edes lähimmät opetuslapset eivät olleet häntä tunnistaa!
Sunnuntai: Sananl. 11 1. Kor. 16
1. Kor. 16: Paavalin opetus varojen syrjään laittamisesta viikon alussa Jumalalle annettavaksi, on viisautta. Tapa on monella tavalla järkevä. Samalla sen avulla voi testata, onko Jumala lupauksensa mukaan uskollinen ja pitää meistä huolen. Samaan opetukseen liittyy Paavalin ohje, että kunkin tulee antaa varojensa mukaan. Ei siis tunnehöyryissä, tai saarnaajan pakottamana paineen alla, vaan suunnitelmallisesti ja harkinnan mukaan. Joskus elämässä voimme kokea myös Jumalan kutsuvan antamaan uskon varassa niin, että tuntuu! Pääperiaate kuitenkin on, että kunkin tulee antaa varojensa mukaan.
Heli