Viikko 32

MaanantaiSananl. 19 2. Kor. 8

Toisessa korinttilaiskirjeessä teema vaihtuu ja kahdeksas ja yhdeksäs luku pyörivät Jerusalemin kristittyjen auttamisen ympärillä. Keräysasia liittyi isoon kuvaan sikäli, että kun Paavali aikoinaan väänsi kättä siitä, missä määrin pakanakristittyjen tulisi noudattaa juutalaista lakia (Apt. 15), sovittiin että Paavali keskittyy ei-juutalaisiin, mutta nämä kuitenkin avustaisivat köyhiä juutalaisia. (Gal. 2:10) Avustaminen oli siis paitsi humanitääristä auttamista, myös muistutus ja osoitus siitä, että kristityt ovat kaikki samassa veneessä taustastaan riippumatta.
 
Luvussa on erittäin hyviä periaatteita antamisesta. Ensinnäkin voimme vilpittömästi iloita siitä, että joku antaa! Toiseksi, antamisesta on hyvä puhua ja luoda siihen mahdollisuuksia. Kolmanneksi, kenenkään ei tule antaa enempää kuin mihin itsellä on varaa, eikä kokea huonoa omaatuntoa, vaikka ei pystyisi kolehtiin osallistumaankaan. Ja neljänneksi, raha-asioissa on syytä toimia tarkasti, rehellisesti ja läpinäkyvästi: Paavali ei esimerkiksi ottanut itse rahoja viedäkseen, vaan laittoi asialle Tituksen ja lisäksi pari lahjoittaneiden seurakuntien edustajaa. Paavali tai Titus varmasti olisivat hoitaneet homman rehellisesti yksinkin, mutta Paavalille oli tärkeää hoitaa homma niin, ettei ulkopuolisille voisi jäädä epäilyksiä (jae 20).
 
Päivän sananlasku: ”Talo ja tavara peritään isiltä, mutta viisas vaimo on Herran lahja.” (jae 14)
 
Tänään pyydän viisautta raha-asioihin, kiitän kaikista perheistä ympärilläni ja rukoilen johdatusta niille tuttaville, jotka kaipaavat puolisoa rinnalleen.
 
 

TiistaiSananl. 20 2. Kor. 9

Paavali jatkaa raha-asioilla ja kertaa moninkertaistumisen periaatteita. Jumalan valtakunnassa monet asiat menevät samalla periaatteella: jos yrittää varmistella tai ahnehtia asioita itselleen, ne valuvat ikään kuin läpi sormien, eikä käsiin jää mitään. Mutta jos omastaan antaa kitsastelematta, Jumala korvaa sen moninkertaisesti tavalla tai toisella. ”Minä lapioin rahaa ulos ja Jumala lapioi sitä takaisin sisään – mutta Jumalalla on suurempi lapio!” sanoi R. G. LeTourneau, yksi maailmanhistorian avokätisimmistä lahjoittajista.
 
On myös hyvä huomata, ettei antamisessa ole kyse vain rahaliikenteestä vaan kyseessä on syvästi hengellinen asia. Se, että annan määrätietoisesti omastani – ehkä jopa niin, että se hiukan kirpaisee, on yksi tapa palvoa Jumalaa. Jakeessa 12 Paavali sanoo antamiseen viitaten ”tämän palveluksen toimittaminen”, kreikaksi leitourgia, siis liturgia eli jumalanpalvelus. Antamisesta on siis hyötyä lahjan saajalle, mutta se tuo myös itsessään kiitosta ja kunniaa Jumalalle.
 
Päivän sananlasku: ”Omaisuus, jota ahneesti haalitaan, ei lopulta ole siunaukseksi.” (jae 21)
 
Tänään rukoilen, että näkisin kaiken omaisuuteni Jumalan omaisuutena enkä omanani.
 
 

KeskiviikkoSananl. 21 2. Kor. 10

Toisen korinttilaiskirjeen loppuosa muodostaa ihan oman kokonaisuutensa, jossa Paavali puolustaa omaa asemaansa. Jakso on niin erityylinen, että se saattaa olla alunperin osa toista Paavalin kirjettä, mahdollisesti ns. kolmas kirje. (Paavali siis kirjoitti tiettävästi ainakin neljä kirjettä Korinttiin, Raamatun 1. korinttilaiskirje on kirjeistä toinen ja 2. korinttilaiskirje neljäs. Yksi selitysmalli on, että tämä jakso olisi se kolmas kirje.) Mahdollista on sekin, että Paavali on kirjoittanut nämä luvut myöhemmin, ehkä kuultuaan uusia terveisiä Korintista.
 
Korintti oli aika moniongelmainen seurakunta ja Paavalia kohtaan oli esitetty monenmoista kritiikkiä. Paavali oli vieraillut Korintissa jo pari kertaa, mutta vierailut eivät olleet menneet ihan putkeen. Paavalin kannalta puolustautuminenkin oli tietysti hankalaa, kun hän ei ollut itse paikalla vaan kuuli mahdollisesti vasta paljon myöhemmin, mitä seurakuntaan kuului. Syystäkin Paavali ihmettelee, minne hänen arvovaltansa on kadonnut, vaikka hän oli ensimmäisenä kertomassa korinttilaisille evankeliumia.
 
Päivän sananlasku: ”Noudata oikeutta ja vanhurskautta, se on Herralle enemmän kuin teurasuhri.” (jae 3)
 
Tänään rukoilen, että ymmärtäisin aina, mikä on oikein ja osaisin toimia oikein ristiriitatilanteissa.
 
 

Torstai: Sananl. 22 2. Kor. 11

Paavalin vastauksista pystyy rivien välistä päättelemään, millaisia vastustajia Paavalilla Korintissa oli. He olivat kyllä nimellisesti (juutalais)kristittyjä, mutta heidän julistuksensa oli perustavalla tavalla pielessä. He olivat nähtävästi kritisoineet ainakin Paavalin esiintymistä ja taustaa. Paavali ei ottanut korinttilaisilta rahaa, joten hän saattoi muualta saatujen lahjoitusten lisäksi ansaita elantonsa käsillään, mitä ehkä pilkattiin myös.
 
Luvun loppuosan Paavali lätkiikin sitten pöytään kaikki vaikeudet ja kärsimykset, joita on joutunut käymään läpi. Ihan vain osoittaakseen, että on tosissaan asiansa kanssa. Listassa on mielenkiintoista, että huoli eri seurakuntien tilanteista aiheutti Paavalille samaa luokkaa olevia kärsimyksiä kuin kaikki aineelliset tuskat. Paavali siis todella välitti seurakunnistaan.
 
Päivän sananlasku: ”Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.” (jae 6)
 
Tänään rukoilen viisautta kaikille meille vanhemmille, että osaisimme välittää oman hengellisen perintömme eteenpäin.
 
 

PerjantaiSananl. 23 2. Kor. 12

Paavali kertoo vielä ilmestyksistäänkin, ehkä hänen kilpailijansa olivat vedonneet myös johonkin saamaansa ilmestykseen ja Paavali joutui vastentahtoisesti pistämään paremmaksi… Paavalin kokemus lienee ollut vähän samantapainen Johanneksen ilmestyksen kanssa, mutta Paavalin tehtävä ei ollut kertoa näystään tarkemmin. Korinttilaiset kaipasivat todisteita siitä, että Paavali puhuu Jeesuksen sanoja (13:3), joten ilmestyskertomus vastaa ehkä siihenkin.
 
Kuten sanottua, Korintissa oli ongelmia moneen lähtöön ja eräät seurakunnan jäsenet elivät moraalittomampaa elämää kuin ulkopuoliset. Paavali oli varmasti kuullut erilaisia huhuja seurakunnan tilanteesta ja oli aiheestakin huolissaan. Ei Paavali siis käy tätä keskustelua itseään puolustaakseen vaan varmistaakseen, että seurakunnassa asiat menisivät hyvään suuntaan.
 
Päivän sananlasku: ”Älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä, elä Herran pelossa päivästä päivään.” (jae 17)
 
Tänään rukoilen, että minä ja me kaikki seurakunnassa osaisimme elää puhdasta ja pyhää elämää Jumalan kunniaksi ja omaksi parhaaksemme.
 
 

LauantaiSananl. 24 2. Kor. 13

Kirjeensä viimeisessä luvussa Paavali toivoo, että puhe tepsisi, eikä hänen tarvitsisi seuraavalla vierailullaan turvautua ”ankaruuteen”. Ylipäätään näitä Paavalin tekstejä on mielenkiintoista lukea siltä kantilta, että muualla hän puhuu sopuisuudesta, ymmärtäväisyydestä ja kärsivällisyydestä toisia kohtaan. Paavali oli kuitenkin valmis ampumaan kovillakin tilanteen niin vaatiessa – kuten Jeesuskin. On tärkeää selvittää itselleen, mikä on sitä luovuttamatonta totuutta, josta ei voida tinkiä mistään hinnasta. Ja mikä taas on vähemmän tärkeää, sitä mistä voidaan keskustella ja hakea kompromisseja, vaikka meillä kaikilla onkin omat näkemyksemme.
 
Päivän sananlasku: ”Älä todista toisesta väärin – ethän tahdo pettää ketään puheellasi?” (jae 28)
 
Tänään rukoilen, että osaisin puhua toisista asiallisesti, muuntamatta totuutta mihinkään suuntaan.
 
 

SunnuntaiSananl. 25 Gal. 1

Uuden testamentin puolella siirrytään Galatalaiskirjeeseen. Toisin kuin muut Paavalin eri seurakuntiin lähettämät kirjeet, Galatia ei ollut kaupunki vaan alue nykyisen Turkin keskiosissa. Kirjekään ei siis ole osoitettu pelkästään yhdelle seurakunnalle vaan kiertokirjeeksi kaikille alueen seurakunnille. Teema on kuitenkin samantapainen kuin edellisessäkin kirjeessä, Paavali hämmästelee, miten galatalaiset ovat kääntyneet lakihenkiseen juutalaisuuteen, kun heidän piti olla vapaita kristittyjä.
 
Paavali käyttää tässäkin kirjeessä paikoitellen aika kovaa kieltä. Itse asiassa jo kirjeen alku on aika karu, vaikka emme siihen välttämättä kiinnitäkään huomiota. Muissa kirjeissään Paavali sanoo yleensä aina vastaanottajasta jotain kaunista ja rohkaisevaa. Galatalaisille ei sanota muuta kuin pelkkä ”tervehdin Galatian seurakuntia”…
 
Martti Lutherille Galatalaiskirje oli erittäin tärkeä vanhurskauttamisopin takia. Lainataan tähän loppuun pätkä Lutherin ”Galatalaiskirjeen selitys”-opuksen esipuheesta:
”Tämä opettaa, kuinka meidät on lunastettu vapaiksi synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta ja kuinka meille on lahjoitettu iankaikkinen elämä: vanhurskauttamista emme ole saaneet aikaan me itse, saati sitten tekomme, jotka merkitsevät vielä vähemmän, vaan apuun on rientänyt eräs ulkopuolinen. Hän on Jumalan ainutsyntyinen Poika, Jeesus Kristus.”
 
Päivän sananlasku: ”Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.” (jae 11)
 
Tänään rukoilen, että Paavalin ja Lutherin tapaan osaisin sanoa oikeita asioita oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
 
 

Heikki