Viikko 33

MaanantaiSananl. 26 Gal. 2

Päivän Vanhan Testamentin luvussa tyhmät saavat kuulla kunniansa. Heistä ei ole mihinkään ja viisaus on heistä niin kaukana, että he eivät pysty edes teeskentelemään sitä. Jos tyhmä on vieläpä laiska, niin hän on täysin toivoton. Hän vain pitkät päivät keksii huonoja tekosyitä saamattomuudelleen.
 
Luvusta  tulee aika mielenkiintoinen, jos kääntää tyhmille osoitetun ei-rakentavan kritiikin päälaelleen ja päättelee siitä minkälainen ihminen on viisas:
 
1. Kun viisasta kiittää, niin se on kuin oikeaan aikaan tullut sade. Se saa hänet kukoistamaan.
2. Viisas ei tarvitse kovaa kuria. Voisikohan nykykielellä sanoa, että hän on itseohjautuva?
3. Viisaan ihmisen kanssa keskustelu on mielenkiintoista ja opettavaista.
4. Viisas on työteliäs ja aikaansaapa.
 
Myönnän ottaneeni näitä sorvatessani aikamoisia vapauksia, mutta näin tässä korostuu se sananlaskujen perusajatus, että tyhmyys ja viisaus eivät ole niinkään synnynnäisiä ominaisuuksia vaan asenteita. Viisaan ihmisen tunnistaa nöyryydestä ja vastaanottavaisuudesta.
 
Tällaista nöyrää viisautta tarvittiin alkuseurakunnasssa paljon. Galatalaiskirjeessä Paavali tekee selkoa kristittyjen suhteesta Mooseksen lakiin. Eri näkemykset olivat kaukana toisistaan.  Erityisesti juutalaisuudesta kääntyneiden joukossa oli niitä, jotka vaativat ympärileikkausta ja sitä kautta lain noudattamista. Pahinta oli, että tällaiset ihmiset eristäytyivät pakanataustaisista. Jopa Pietari ja Barnabas horjuivat käsityksissään ja sortuivat teeskentelemään.
 
Paavalin opetus asiasta on selvä. Jos yritämme pelastua lakia noudattamalla, niin teemme turhaksi Jeesuksen ristinkuoleman.
 
Viikko on siis hyvä aloittaa pyytämällä oikeaa viisautta. 
 

TiistaiSananl. 27 Gal. 3

Tämän  päivän sanalaskut puhuvat ihmissuhteiden merkityksestä. Hiomme toisistamme särmiä pois ja rakkaus parantaa sisäisiä haavoja. Taas kerran asenne on tärkeämpi kuin teot.
 
Galatalaiskirjeessä Paavali käyttää Sananlaskuista tuttua vastakkaisasettelua saadakseen viestinsä läpi.  Saitteko Hengen suorittamalla vai kuulemalla ja uskomalla? Paavali pitää vielä jatkoksi pienen raamattutunnin niille, joille oma kokemus ei riitä vakuudeksi.
 
Minusta tällaiseen kuulijoiden omaan jumalasuhteeseen vetoaminen on hyvin mielenkiintoista. Nuorempana minä opin osittain halveksimaan (hengellisiä) kokemuksia. Ainakaan niistä ei saanut vetää mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Pahimmillaan tällainen asenne  tarkoittaa kokemusten täydellistä sivuuttamista. Siitä helposti seuraa koko uskonelämän muuttuminen teoreettiseksi. Mutta jos käytännön yhteys Jumalaan ei merkitse mitään, niin aika vähän jää jäljelle.
 
Näiden tekstien ääressä rukoilen jumalasuhteen ja ihmissuhteiden puolesta. 
 

KeskiviikkoSananl. 28 Gal. 4

Sananlaskuissa on tänään sanontoja moraalista. Paha saa palkkansa, mutta armoakaan ei unohdeta.  Kaiken keskellä mieleeni jäi tämä lause: ”Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein”.   Tämä muistuttaa Jeesuksen puheesta Jumalan valtakunnan etsimisestä. Tämä on rohkaiseva ajatus ja kehottaa lähtemään liikkeelle.
 
Galatalaiskirjeen neljännessä luvussa jatketaan edelleen puhetta Pyhästä Hengestä. Meidän sydämessämme asuva Pyhä Henki peräti huutaa. Kun tämän liittää edellisen päivän teksteihin, niin huomaa, että tässä puhutaanedelleen elävästä kokemuksesta. Paavali ei siis niinkään opeta galatalaisia Pyhästä Hengestä, vaan kirjoittaa kuulijoilleen tutusta asiasta.  Kun kuuntelemme sisässämme asuvaa Pyhää Henkeä, niin opimme Häneltä olevamme Jumalan lapsia.
 
Tämän tekstin ääressä on luontevaa hiljentyä Pyhän Hengen edessä ja pyytää Häntä puhumaan.
 
 

Torstai: Sananl. 29 Gal. 5

Sananlaskujen luku 29 on otsikoitu ”Neuvoja hallitsijalle”,  mutta oikeasti siinä on aika sekalainen valikoima lausumia.  Verrattuna edelliseen lukuun näiden sävy tuntuu melko ankaralta ja kylmältäkin. Erityisesti suhteessa lapsiin ja orjiin suositeltiin tiukkaa kuria jo pienestä pitäen. Sen vuoksi olikin pieni yllätys nähdä tämä lause kesken kaiken : ”Pane köyhä ja riistäjä vieretysten: kummankin silmään on Herra  antanut valon”. Tämä muistuttaa Jeesuksen puheita siitä, kuinka Isä antaa aurinkonsa paistaa niin pahoille kuin hyvillekin. Jumala ei siis erottele  eri yhteiskuntaluokissa olevia ihmisiä ja suhteessa Häneen olemme tasa-arvoisia. Seuraava sananlasku jatkaa ajatusta johdonmukaisesti: ”Jos kuningas hankkii oikeutta köyhille, hänen valtansa on vahva ja vakaa”.  Ehkäpä nämä kaikki sittenkin olivat neuvoja nimenomaan hallitsijalle? 

Paavali siirtyy luvussa 5 kirjoittamaan käytännöstä.  Kristittyinä olemme vapaita ja pyrkimys päteä lain noudattamisella on pyrkimystä takaisin orjuuteen. Ja orjuus ei ole yhtään kivaa, siitähän saimme jo muistutuksen Sananlaskujen puolelta. Mutta tarkoittaako vapaus sitä, että nyt voimme vapaasti noudattaa kaikkia mielihalujamme?

Vastauksessaan Paavali palaa tuttuun teemaan eli Pyhään Henkeen. Jos Hän ja rakkaus saavat ohjata elämäämme, niin tosiaan voimme tehdä mitä haluamme. Taas kerran tällainen opetus edellyttää sitä, että kuulijoilla on selvä ja melko yhtenäinen käsitys ja kokemus siitä, mitä Pyhän Hengen puhe ja ohjaus tarkoittaa. Paavali myös luottaa Pyhään Henkeen aivan täysin. Jos galatalaiset seuraavat Hänen johdatustaan, niin he eivät tarvitse mitään sen tarkempia ohjeita.  Henki itse tuottaa heissä hedelmää ja muuttaa heidät.

Tämän tekstin ääressä on helppo huomata, kuinka paljon me tarvitsemme uudistusta. Tämä on tämän päivän rukousaihe.

PerjantaiSananl. 30 Gal. 6

Kukahan mahtoi olla tämä Agur, jonka sanoja tänään saamme lukea? Tämä luku on siis omistettu hänen elämänohjeillensa ja se on siksi yhtenäinen kokonaisuus.  Agur opettaa meille kohtuullisuutta. Hän toivoo saavansa Jumalalta juuri sen verran kuin tarvitsee. Rikkaus kun altistaa ylpistymiselle ja köyhyys rikollisuudelle. Tämä tuntuu aika hyvältä ohjeelta meille kaikille.

Mitä tehdä, jos seurakunnassa on joku ihminen, joka ei muiden mielestä seuraa Hengen ohjausta? Paavali suosittaa lempeyttä. Asiasta saa ja pitääkin puhua, mutta rakkaudellisesti, valmiina kantamaan toisten taakkaa. Kutsumuksenamme ei tietenkään ole toisten kyttääminen ja tätä alleviivatakseen Paavali vielä lisää, että kukin tutkikoon vain omia tekojaan.

Paavali päättää kirjeensä summaamalla yhteen: ”On samantekevää onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi.” Kristityn vapaus on vahvasti sidoksissa läsnäolevaan Jumalaan, Pyhään Henkeen.

Tämän päivän rukousaihe on se, että osaisimme seurakunnassa kantaa toistemme taakkoja.
 
Lauantai:  Sananl. 31 Ef. 1
 
Lemuel kertoo tässä luvussa äidiltään saamista opetuksista. Ne näyttävät pääosin koskevan naisia ja alkoholin käyttöä! Äidit eivät ole kenties paljoa muuttuneet aikojen saatossa….
 
Itse olen aina ihmetellyt suomalaisia juomistapoja. Suomalainen kulttuuri on kuulemma ollut pitkälti kristillinen ja Raamattuun perustuva. Kuitenkin alkoholin käyttö on meillä perinteisesti ollut humalahakuista ja koko aihe muutenkin aika pitkälle tabu. Tällaista mallia Raamatun teksteistä ei  löydy. Itse asiassa Raamattu puhuu asiasta aika virkistävän suoraan. Lemuelin äitikin opettaa, että alkoholi ja johtajuus ei sovi yhteen. Se saa aikaan mielivaltaa ja sortoa.
 
On muuten mielenkiintoista, että hän sanoo, että ”olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera. Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa, eikä mieti murheitaan.” Mietin mitä tällä tarkkaan ottaen yritetään sanoa?  Pinnalta katsoenhan siinä suorastaan yllytetään alakuloisia ihmisiä juomaan ja sitä kautta hankkimaan helpotusta kurjaan oloonsa. Ja onhan omana aikanammekin selvää, että masennuksella  ja  alkoholin ongelmakäytöllä on yhteys. Mutta koska tämä asia esitetään niin, että se ei koske Lemuelia ollenkaan, niin mietin, että onko tässä kuitenkin kyse vähän muusta. Puhetavat ovat nimittäin muuttuneet ja entisaikaan käsittääkseni ajateltiin asioista hyvin suoraviivaisesti. Voi esimerkiksi olla, että lähtökohtaisesti onnettomaankaan kuninkaaseen ei voinut viitata sanalla ”onneton”,  koska hänellä oli ulkoisesti  kaikki hyvin. Toisaalta esimerkiksi sairas oli automaattisesti ”katkeroitunut”. Jobin kirjasta tällaista ajattelua löytyy paljon ja siihen liittyy vielä käsitys siitä, että jokainen on teoillaan ansainnut oman menestyksensä tai onnettomuutensa. Joten tämä voi olla vain yksi tapa sanoa, että  kuninkaan asemassa olevalle ei alkoholin liikakäyttö sovi, koska se liittää hänet väärään ihmisryhmään. Näin ollen tämä viesti ei olisi ollenkaan suunnattu masentuneille, vaan Lemuelille itselleen. En tiedä, pitäisi olla pari tuhatta vuotta vanhempi tietääkseen miten aikalaiset tämän tekstin viestin ymmärsivät. Mutta tämä on terveellinen havainto: ymmärrämme Raamatun tekstit helposti väärin, koska käsitämme ne omasta ajastamme ja kulttuuristamme käsin. Voin olla siis tässä täysin hakoteillä. Se on kuitenkin selvää, että tässä varoitetaan liiasta alkoholin käytöstä….
 
Galatalaiskirjettä lukiessa on helppo huomata, kuinka paljon Paavali puhuu Pyhästä Hengestä. Pyhän Hengen läsnäolo oli lopulta yksi peruste, jolla hän osoitti, että pelastumme uskon kautta. Nyt on vuorossa Efesolaiskirje ja luvussa löytyy  aivan sama teema. Paavali puhuu meissä asuvasta Pyhästä Hengestä sinettinä, joka varmistaa osallisuutemme kaikkeen siihen rikkauteen mitä meillä Jeesuksessa on. Luettelo on pitkä: anteeksianto, lunastus, armo, viisaus, ymmärrys, lapseus. Itselleni oli joskus vaikea uskoa, että listaan kuuluu myös sanat ”pyhyys ja nuhteettomuus”. Eihän minun elämäni ollut mitenkään pyhää tai nuhteetonta. On kuitenkin tärkeä lukea koko lause ”Hän on valinnut… meidät olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina”. Loppujen lopuksi kaikki nämä ominaisuudet ovat Kristuksen ominaisuuksia ja meillä ne ovat vain siksi, että ”olemme Kristuksessa”. 
 
Tähän päivään sopii Paavalin oma rukous: 
 
”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.”
 

SunnuntaiSaarn. 1 Ef. 2

Mitä hyötyä on vaivannäöstä kun kumminkin kuolemme? Tällä tavalla minä ymmärrän Saarnaajan kirjan keskeisen kysymyksen. Kysymys elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä on aina sidoksissa sen loppuun ja myös käsitykseen siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ajattelen, että Saarnaaja on hyvin ajankohtainen kirja nykyisen (ilmasto)ahdistuneen sukupolven keskellä.
 
Yksi ero meidän ja Saarnaajaan tilanteessa tietenkin on. Saarnaaja oli turhautunut, koska hänestä mikään ei oikeasti muutu, vaan kaikki jatkuu entiseen malliin. Hän olisi ehkä halunnut jättää maallisesta vaelluksestaan jonkun pysyvän jäljen. (Ironista kyllä, juuri sen hän teki, ja luemme sitä parasta aikaa…) Meidän aikanamme tilanne on kuitenkin eri. Varsinkin ilmastonmuutoksen edessä olemme joutuneet kohtaamaan sen ajatuksen, että voimme menettää tämän kaiken ja voi olla, että asialle ei pystytä paljoa tekemään. Onhan se aina ollut totta, mutta sitä ei ole tarvinnut miettiä, koska ulkoisesti meillä (länsimaissa) on mennyt hyvin. Yhteiskuntamme on ollut muutenkin erittäin tehokas piilottamaan kärsimyksen ja kuoleman pois silmistä. Kummallista kyllä,  kaipaamme sitä samaa pysyvyyttä mitä Saarnaaja kammosi.
 
Kristityille tässä ei ole mitään uutta, sillä mehän olemme eläneet lopun aikoja jo pari tuhatta vuotta. Mutta eihän se sitä tarkoita, että emme voisi samalla tavalla turhautua ja ahdistua kuin muutkin. Sen tähden on terveellistä tutustua ja uppoutua Efesolaiskirjeen ajatuksiin. Paavali kertoo meille, että Kristuksessa voimme elää aivan uutta elämää, joka kantaa iankaikkisuuteen asti. Ajattelen, että oikein ymmärrettynä tämä vapauttaa meidät toimimaan myös tässä ajassa osana yhteyskuntaa. Näinhän  jakeessa 10 sanotaan: ”Me olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”  Jumala on siis tarkoittanut meidät olemaan hyödyllisiä.  Käytännössä tämä tietenkin tarkoittaa eri ihmisillä erilaisia asioita. Joskus tällainen teksti tulkitaan niin, että siinä puhutaan vain ns. hengellisestä työstä, mutta siihen en usko, koska siinä ei sanota niin! Itse asiassa on aika vahingollistakin ajatella tuolla tavalla, koska se saa aikaan sen, että kristityt ovat kiinnostuneita toisista ihmisistä vain evankelioinnin kohteena ja se on aika vastenmielistä.
 
Tämän tekstin äärellä pyydän, että Jeesus näyttäisi meille, mitä ovat ne teot, mitä Hän on meille tänään valmistanut ja antaisi voimaa ja iloa tehdä ne.
 

Marko