Viikon VT:n kirjat kutsuivat tutustumaan vieraudessaan. Niinpä kommentoin niitä ja samalla ihmettelen, miksi vain kolme lukua kummastakin on tullut listalle. Onkohan syynä se, että ne ovat niin oudot ja vaikeaselkoiset kirjat muihin Raamatun kirjoihin verrattuna? Saarnaajan ja Laulujen laulun kirjoittajina pidetään viisasta Salomonia, joka myös kirjoitti Sananlaskut. Laulujen laulun voisi olettaa olevan nuoren miehen, ja Saarnaaja vanhan miehen mielen tuotantoa.
Saarn 2. Elämän tarkoitusta etsimässä!
Saarnaajan kirjan alku julistaa pessimismiä, kaikki on turhuutta. Elämä on mieletöntä, ja työ on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tässä toisessa luvussa etsitään elämän tarkoitusta monesta eri lähteestä, mutta turhaan. Vasta luvun lopussa tulee Jumala mukaan kuvaan ja rohkaiseva toteamus: ”Sillä kuka voi syödä ja juoda ja kuka iloita ilman häntä?” (25) Kaikki elämän nautinnotkin tulevat Jumalalta. Tämä loppu puhutteli minua, sillä olen hyvin työ- ja suorituskeskeinen ihminen. Haluaisin oppia välillä vähän ”relaamaan” ja nauttimaankin kaikesta siitä, mitä olen Jumalalta saanut. Voisin ehkä huomata muutakin arvokasta elämästä kuin työn?! Arjen pienet asiat ja kohtaamiset ovat myös arvokkaita!
Saarn 3. Kaikella on määräaikansa
Eräs näkemys siitä, miksi kaikki on niin arvottoman tuntuista tässä kirjassa on se, että se kuvaa Salomonin vanhuutta. Kaiken näkeneenä ja kokeneena hänelle on tullut arvioinnin paikka siitä, missä mennään ja mitä on tullut tehtyä. Elämän rajallisuus tulee esiin monissa eri elämän vaiheessa, vaikka ihminen ei aina sitä tahdo tai halua käsittää. Myös oma asema Jumalan edessä mietityttää Saarnaajaa, eikä syyttä. Salomonhan perusti suuren haaremin, jonka naiset taivuttivat hänet palvelemaan vieraita Jumalia. Elämä on Jumalan lahja, ja onnea on iloita ja nauttia elämän hyvyydestä! (12-13)
Saarn 12. Muista Luojaasi nuoruudessa
Luopumisen tuska näkyy hyvin tässä viimeisessä luvussa. Vaikka otsikossa korostetaan nuoruusajan tärkeyttä Jumalasuhteessa, niin elämä Jumalan yhteydessä tuo elämälle merkityksen, muulloinkin kuin nuoruudessa. Tosin nuorena opitaan elämän tärkeät perusasiat ja arvot, jotka sitten usein ohjaavat loppuelämääkin. Heräsi kuitenkin kysymys siitä, onko vanhuuden päivät välttämättä pahoja. Totta kai terveys heikkenee ja elimistö rappeutuu, mutta haluan uskoa, että Jumala pitää huolta omista lapsistaan olivatpa nämä minkä ikäisiä tahansa. Kaiken pohdiskelun lopputulos on sitten jakeessa 13:” Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä”! Sillä ohjeella eteenpäin!
Torstai: Laul. l. 1 Ef. 6
Laul.l. 1 Rakkautesi on ihanampaa kuin viini
Laulujen laulu on kuin rakkausrunokokoelma, jossa ylistetään Jumalan luomaa miehen ja naisen välistä rakkautta. Sitä voisi ajatella myös Kristuksen ja seurakuntamorsiamen välisenä rakkautena, mutta juuri parisuhdeviikonlopusta palanneena ei voi muuta kuin sanoa, Laulujen laulusta saa hyviä vinkkejä parisuhteen hoitamisesta. Luvussa on paljon innostavaa vuorovaikutusta puolisoiden välillä, jossa läheisyyden ja rakastetuksi tulemisen kaipuu on kuvattu monilla eri tavoilla ja rikkain kielikuvin. Sekä sulhanen että morsian ovat aktiivisia kuvatessaan toisen kauneutta ja halua tulla intiimiin yhteyteen. (Näyttäisi löytyvät jonkun verran petrattavaa itsellenikin oman kelpo vaimoni ylistämisessä:)
Perjantai: Laul. l. 2 Luuk. 1
Laul.l. 2 ottakaa ketunpojat kiinni
Ketunpojat (15) voidaan ajatella tarkoittavan rakkaussuhteen tuhoajia. Viisi yleisintä käytöstapaa, jotka tukahduttavat puolisoiden välisen kasvun ovat raivonpurkaukset, halveksiva arvostelu, ärsyttävä käyttäytyminen, itsekkäät vaatimukset sekä epärehellisyys (Paremman avioliiton rakkauspankki, s. 179). Rakkautta tulisi hoitaa kuin viinitarhaa, jotta se kukostaisi ja kantaisi hedelmää. Siksi on tärkeää ottaa ketut heti pienenä kiinni rakentavan vuorovaikutuksen avulla. Parisuhteessa ongelmia aiheuttavat asiat tärkeä ottaa puheeksi minä- viestin avulla, ei syytellen. Tavoitteena on mahdollistaa ymmärtävä dialogi, jonka seurauksena saadaan sellaiset oksat katkaistua, jotka eivät kanna hyvää hedelmää.
Lauantai: Laul. l. 8 Luuk. 2
Laul.l. 8 Rakkaus on väkevä kuin kuolema
Jakeet 6-7 ovat varmaan kaikkein tutuimpia koko kirjassa. ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa.” Tuli myös mieleen 1. Kor 13 ja siinä oleva rakkauden kuvaus. Tämän rakkauden lähde on Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki! Eläkäämme siitä ja siinä!
ps.90 ihmiselämän lyhyys ja jumalan ikuisuus
Tämä Mooseksen, Jumalan miehen, rukous tuntuu erinomaiselta yhteenvedolta Salomonin juttujen jälkeen, etenkin loppujakeet 12. alkaen. Siinä pyydetään sisältöä ja merkitystä jokaiseen päivään! Rukoillaanko yhdessä?
Juha