Luukkaan luku on täynnä tärkeitä tapahtumia Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheesta. Jeesus oli juuri edellisessä luvussa kastettu ja saanut Pyhän Hengen täyteyden. Hengen johtamana hän meni autiomaahan ja joutui Saatanan kiusattavaksi. Saatana asetti heti aluksi kyseenalaiseksi Jeesuksen aseman Jumalan Poikana: “Jos kerran olet Jumalan Poika…” Meillä on Jumalan lapsen asema ja siitä käsin palvelemme ja elämme elämäämme. Meidän ei tarvitse miellyttää ketään tai yrittää tehdä vaikutusta Jumalaan, palvelemme Jumalan rakkaina lapsina.
Jeesuksen toiminnan alussa korostuu niin Pyhän Hengen toiminta Jeesuksen kautta kuin Jeesuksen sitoutuminen Kirjoituksiin. Jeesus vastasi Raamatun sanalla Saatanan kiusauksiin ja luki Jesajan profeetalliset sanat itsestään synagogassa.
Tässä luvussa pysähdyin myös siihen, että Jeesus ei Kapernaumin synagogassa ollessaan aloittanut keskustelua miehen kanssa, jossa oli saastainen henki. Mies alkoi huutamaan ja Jeesus vapautti miehen hyvin lyhyillä rukouslauseilla. Jeesus toimi kun tilanne tuli eteen, hän ei mitenkään etsinyt tällaisia tilanteita. Jakeessa 41 hän itse asiassa kielsi niitä puhumasta.
Luku loppuu siihen, että Jeesus oli yksinäisyydessä rukoilemassa. Tämä on yksi asia, joka toistui alituiseen. Rukouksessa Jeesus kyseli isän tahtoa ja suunnitelmaa kullekin päivälle.
Jeesus kutsui Pietarin siinä ympäristössä ja sillä kielellä, joka oli Pietarille tuttua. Tuttu asia saa uuden sisällön. Tässä luvussa Jeesus tuo ilmi sen, mitä Hän on ajatellut Pietarista. Kesti vielä muutaman vuoden ennen kuin Pietarista tuli Jeesuksen tarkoittama ihmisten kalastaja. Edessä oli vielä useita oppimiskokemuksia, virheitä ja epäonnistumisia. Mutta suunta oli selvä.
Pietarin oma yritys saada kalaa oli tällä kertaa epäonnistunut, kalaa ei tullut. Pietari oli liikkeellä Jaakobin ja Johanneksen kanssa eli opetuslasten ydinporukka oli nyt koolla. He olivat huuhtomassa verkkojaan. Verkkoja on tärkeää pestä, mutta vielä tärkeämpää on saada kaloja! Jeesus oli puusepän poika ja osasi sen homman. Hän antoi ohjeita kalastuksen ammattilaisille. Pietarilla oli nöyryyttä ottaa Jeesuksen ohje vastaan ja heittää verkot vielä kerran. Sitten tapahtui ihme.
Jeesus näki järven eri tavalla kuin Pietari ystävineen. Ehkä tässä on kuva siitä, että Jeesus näkee ihmiset eri tavalla kuin me näemme. Jeesus näkee ihmisiä, jotka kaipaavat Häntä, ovat valmiita kalastettavaksi. Meistä voi näyttää, että harva on edes kiinnostunut Jeesuksesta.
Kalaa tuli niin paljon, että tarvittiin kaikkia kalastajia apuun. Minusta tässä on hieno kuva siitä, miten kaikkia tarvitaan Jumalan valtakunnan työssä. Tarvitaan yhteistyötä seurakuntien välillä. Pietari koki tuossa tilanteessa oman syntisyytensä, hän ei kelpaa Jeesuksen seuraan. Hän välähdyksenomaisesti ymmärsi Jeesuksen pyhyyden ja se sai aikaan tunteen riittämättömyydestä. Tuttu kokemus monelle, myös meille. Ei minusta ole Jeesuksen hommiin. Jeesus ei jätä tilannetta tähän: sinusta tulee ihmisten kalastaja. Sinä kelpaat minun seuraani.
Jeesus valitsi opetuslapset sen jälkeen, kun oli viettänyt koko yön rukoillen Jumalaa. Valinta oli niin keskeinen asia, että Jeesus halusi tehdä sen huolella. Olen ymmärtänyt, että opetuslapset olivat tavallisia nuoria miehiä. Kaikkein oppineimmat eivät tehneet käytännön töitä. Opetuslapset olivat Jeesuksen työn jatkajia, apostoleja, joiden varaan seurakunnat rakentuivat. Kansanjoukkoja riitti Jeesuksen ympärillä, mutta opetuslapset saivat Jeesuksen huomiosta valtaosan. Tästä on mitä ilmeisimmin opittavaa meille.
Luku loppuu vertaukseen kahdesta rakentajasta. Sen perusidea on siinä, että on tärkeää tehdä Jeesuksen sanojen mukaan. Se on kalliolle rakentamista. Pelkkä kuuleminen ei riitä, jos emme sovella kuulemaamme omaan elämäämme. Tässä vertauksessa on puhuttelevaa se, että molempia rakennuksia riepottelivat tulvavedet. Kyseessä oli siis kunnon myrsky. Kalliolle perustettu koti kesti, mutta hiekalle perustettu ei. Jeesuksen seuraajina kohtaamme samoja vaikeuksia kuin muutkin ihmiset. Elämän myrskyiltä ei voi välttyä, mutta niistä voi selviytyä ja niitten keskellä pysyä pystyssä.
Tämän päivän luvussa kerrotaan lesken ainoan pojan herättäminen kuolleista. ”Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi.” 7:13. Vanha käännös: armahti häntä. Englanniksi: his heart went out to her.
Yleensä Jeesuksen tekemät ihmeet syntyivät tilanteessa, jossa joku kosketti häntä, huusi tai pyysi häneltä apua, vetosi Jeesukseen tai toiset toivat ihmisen Jeesuksen luokse jne. Tässä tilanteessa Jeesus tunsi myötätuntoa ja rakkautta naista kohtaan. Ajoitus oli tarkka, ehkä muutaman minuutin kuluttua poika olisi jo haudattu.
Hautajaissaattueen näkeminen herätti Jeesuksen rakkauden naista kohtaan. Naisella ei ollut tulevaisuutta. Jeesus ei oikeastaan edes rukoillut, vaan sanoi sanat: Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse! Poika alkoi puhua ja nousi istumaan. Jeesus antoi pojan hänen äidilleen, 7:15. Yksi kaikkein hienoimmista kohdista koko Ut:ssa. Tapahtuma sai aikaan ihmisissä sekä pelkoa että ylistystä Jumalan puoleen. Jumala on tullut kansansa avuksi. Tämä oli ensimmäinen Jeesuksen herättämä ihminen, ihmisten reaktiot saattoi ymmärtää. Jeesuksella oli valta kuolemankin yli, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun näin tapahtui. Rakkaus ja myötätunto saivat Jeesuksen toimimaan tällä tavalla.
Jumala on tullut kansansa avuksi. Kuolleiden herättäminen on harvinaista, mutta jokainen Jeesuksen herättämä kertoo siitä, että joskus kaikki kuolleet herätetään uuteen elämään. Jumala on tullut kansansa avuksi monella tavalla:
-voimme rukoilla kaikissa tilanteissa
-meillä on toivo tulevasta
-voimme saada anteeksi ja antaa anteeksi
-Hän johdattaa meitä, kun pyydämme sitä
Joku meistä voi olla tilanteessa, jossa miettii, että ehtiikö Jeesus ajoissa auttamaan. Jeesus tuli kohdalle juuri oikeaan aikaan tai ei yhtään liian myöhään. Täydellinen ajoitus. Mikään tilanne ei ole mahdoton tai ylivoimainen Hänelle. Jumala on tullut kansansa avuksi!
Keskityn tänään Luukkaan luvun loppuosaan, jossa Jeesus herättää kuolleista Jairoksen tyttären ja parantaa verenvuodosta kärsivän naisen. Molemmissa tapauksissa hätä oli suuri. Nainen parantui koskettaessaan tungoksessa Jeesuksen viitan tupsua. Parantumiseen riitti siis Jeesuksen vaatteeseen koskeminen. Tässä tilanteessa on mielestäni merkittävää se, että Jeesus ei ollut itse millään tavalla aloitteellinen.
Ut:ssa kerrotaan hyvin erilaisista parantumisista. Johanneksen viidennessä luvussa Jeesus paransi monien sairaiden joukosta yhden miehen. Jeesus meni miehen luo ja aloitti keskustelun miehen kanssa. On hyvä huomata, että joskus parantuminen tapahtuu erityisen tiedon sanan kautta ja joskus taas siten, että apua tarvitseva kääntyy Jeesuksen puoleen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa sille, miten Jeesus parantaa tänään. Tärkeintä on kääntyä Jeesuksen puoleen ja pyytää Häneltä apua.
Jairoksen hätä oli suuri, sillä hän sai kuulla kesken Jeesuksen matkan tytön jo kuolleen. Jeesus näytti olevan myöhässä, mutta ei kuitenkaan ollut. Jeesus otti kotiin mennessään mukaansa vain tytön vanhemmat ja Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Jakeen 53 mukaan he kaikki nauroivat Jeesukselle, kun Jeesus sanoi tytön elävän. Edes kaikkein keskeisimmät opetuslapset eivät osanneet käyttäytyä! Tässä luvussa Jeesus ei loukkaantunut nauramisesta, ei keskeyttänyt kotikäyntiänsä, vaan herätti tytön kuolleista. Ihmetellen luen tätäkin lukua, sillä Jeesus oli niin pitkämielinen ja rakastava opetuslasten kanssa.
Opetuslasten lähettäminen on eräänlainen taitekohta niin Luukkaan kuin Matteuksenkin evankeliumissa. Opetuslapset alkoivat tehdä itse Jeesuksen opettamia asioita. Opetuslapseuden vaiheita kuvaa hyvin seuraavat sanaparit:
Minä teen – sinä katsot
Minä teen – sinä autat
Sinä teet – minä autan
Sinä teet – minä katson
Mielestäni on tärkeää, että seurakunnassa opetamme ja sovellamme käytäntöön opetuksia. Silloin kun mahdollisimman moni saa kokemuksia Jumalan käytössä olemisesta, niin vaikutuksemme alkaa levitä laajemmalle. Kaikki voivat olla Jumalan käytössä, kun rukoilemme toistemme puolesta. Opetuslasten tavoin emme pysty auttamaan kaikkia, 9:37-43, mutta voimme iloita siitä, että saamme nähdä merrkkejä Jumalan valtakunnan tulemisesta keskellemme, 9:10.
Tässäkin luvussa kaiken innostuksen keskellä on esillä opetuslasten keskeneräisyys. Johannes ja Jaakob ovat valmiina tuhoamaan tulella samarialaisen kylän pelkästään sen takia, että heitä ei oteta siellä vastaan. Jeesuksella oli näky siitä, mitä näistä nuorista miehistä vielä tulisi. Kunka näkisin ihmiset ympärilläni Jeesuksen näkökulmasta yhä enemmän, niin osaisin rohkaista heitä paremmin.
Mitä oli mielessämme, kun lähdimme seuraamaan Jeesusta? En ainakaan itse ymmärtänyt siinä vaiheessa sitä, miten kokonaisvaltaisesta asiasta on kyse. Vaikuttaa elämäämme tosi paljon, sen päämääriin ja valintoihin. Olemme mukana Jumalan suunnitelmissa, voittaa Jeesuksen omiksi mahdollisimman monia, todistaa Hänestä.
Jeesuksella on missio, liitymme siihen. Sama on ilmaistu esim Matt 28:18-20 laajemmin. Satoa on paljon. Jeesus näki eri tavalla kuin miten me näemme ympäröivän maailman. Jeesuksen mukaan pääsemme sadonkorjuuseen.
“Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen”. Ei tarvita enemmän tekemistä, rukous on oikea asenne.
“Taivasten valtakunta on tullut lähelle”. Jeesus julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja opetuslapsille kuului sama sanoma. Jeesus on Kuningas, joka tulee lähelle. Hän on hyvä, tahtoo hyvää! Hän hallitsee kaikkea, Hän voi muuttaa elämämme suunnan. Jeesus kuoli ristillä puolestamme ja nousi kuolleista. Hän elää nyt. Jeesus on kaiken keskus.
Opetuslapsia oli nyt liikkeellä jo 72. Kun he palasivat, niin Jeesus täyttyi Pyhän Hengen vaikutuksesta riemulla, 10:21. Jeesus ylisti Isää siitä, että Jumalan valtakunnan salaisuudet on paljastettu lapsenmielisille. Jumalan valtakunnan jutuissa keskeistä on yksinkertaisuus, riippuvuus Jeesuksesta. Teemme niitä asioita, joita Jeesus pyytää meitä tekemään.
Mika