Johdanto viikon hartausteksteihin
Tällä viikolla jatkamme Jesajan kirjan lukemista ja syvennymme Filippiläis- ja Kolossalaiskirjeisiin. Filippi sijaitsi nykyisen Kreikan, Kolossa puolestaan Turkin alueella. Kumpikin näistä Paavalin kirjoittamista Uuden testamentin kirjeistä on erityisiä siinä suhteessa, että Paavalilla ei ole tarvetta nuhdella seurakuntia eripurasta, lakihenkisyydestä tai muista ongelmista, niin kuin hän monissa muissa paimenkirjeissä joutuu tekemään. Filippiläisiä Paavali sen sijaan kiittelee heidän innokkuudestaan levittää iloisia uutisia Jeesuksesta (Fil. 1:5). Kolossalaisia Paavali ylistää uskosta ja rakkaudesta toisia uskovia kohtaan (Kol. 1:4).
Kummankin kirjeen sanoman voisi mielestäni tiivistää sanoihin “Olkoon teillä Kristuksen mieli”. Paavali opettaa mitä Kristuksen mielen omistaminen tarkoittaa käytännössä. Hän käyttää esimerkkeinä omaa elämäänsä sekä Timoteuksen ja Epafroditoksen elämää havainnollistaessaan, millaisena elämänasenteena, valintoina ja toimintana Kristuksen mieli ilmenee. Paavali myös neuvoo, miten voi omistaa Kristuksen mielen ja Jumalan rauhan.
Nostan joka päivän Uuden testamentin raamatunkohdista muutaman minua puhuttelevan asian. Toivottavasti ne puhuttelevat ja ravitsevat myös sinua!
Myös tämän viikon Jesajan kirjan luvut ovat aikamoista tykitystä. Ne eivät ole lukijoitaan kohtaan yhtä mairittelevia kuin Paavalin kirjeet filippiläisille ja kolossalaisille. Sen lisäksi että ne sisältävät useita ennustuksia Jeesuksesta eli Messiasennustuksia (mm. Jes. 7:14–17; 8:11–15; 9:1–6 ja 11:1–5), ne kuvaavat myös Jumalan luonnetta ja Kristuksen mieltä.
***
Kun ystävämme kuoli tänä kesänä pitkällisen sairauden uuvuttamana, Paavalin sanat “Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21) kävivät kohti. Mietin, onko julmaa lainata Paavalin sanoja ja välittää niitä elämästään kamppailevalle ystävälle ja hänen perheelleen. Silloin, kun ystävät, terveys, työ, ja huolettomat päivät ovat painavan tuskan verhon takana. Kun luopuminen, haaveiden hautaaminen ja rannaton suru tulevat todelliseksi. Kun usko elämän hyvyyteen kokee kolauksen.
Luin seuraavia kahta raamatunpaikkaa useita viikkoja kerta toisensa jälkeen: “Kukaan meistä ei elä itseään varten, eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. ” (Room. 14: 7). Kristus kuoli puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. (1. Tess. 5:10).
Huolettomina aikoina unohdan usein, miksi Jeesuksesta pitää vouhkata niin paljon. Jeesus Kristus on kuitenkin koko kristinuskon ydin. Hänen varassaan on koko elämämme, ja kuolemamme.
Paavalin kehotus “tavoitelkaa myös muiden parasta” (Fil. 4:4) asettaa terveelliset rajat itsekkäille pyrkimyksillemme.
Tässä luvussa Paavali avaa, millainen on Kristuksen mieli, joka meilläkin tulisi olla. Kristuksen mieli luopuu oikeuksistaan ja asemastaan, ottaa palvelijan, ja vielä enemmän, toisten käskettävänä ja ruoskittavana olevan orjan osan, elää ihmisenä ihmisten joukossa, yhtä heikkona ja kiusattuna kuin kuka tahansa kadun kulkija, alentaa vapaaehtoisesti itsensä, on kuuliainen kutsulleen loppuun saakka eli kuolemaan asti. Saako Pyhä Henki synnyttää meissä tällaista Kristuksen mieltä? Mitkä ovat luopumisen ja kuolemisen paikkoja, joihin Jumala sinua nyt kutsuu?
Jakeen 13 toteamus,“Kristus saa aikaan teissä sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa”, on myös lohdullinen lupaus. Tekemällä emme voi tehdä hyviä tekoja. Kaikki hyvä tulee Jumalan ansiosta, vaikka se kanavoituisikin ympärillemme meidän kauttamme. Tekojen ja uskon välisen tasapainon kanssa taistelevien kannattaa muistaa Lutherin oivallus, että usko yksin pelastaa. Joku on kuitenkin sanonut, että pelastava usko ei ole koskaan yksin. Usko Jeesukseen muuttaa meitä järisyttävällä tavalla. Vaikka taistelemme syntisiä taipumuksiamme vastaan, emme ole enää samoja ihmisiä kuin ennen. Pyhä Henki vaikuttaa meissä.
Jumala pitää meistä usein huolta hiljaa ja huomaamattomasti (Jes. 8:6), mutta se ei meille riitä. Jumala myös muistuttaa, että meidän tulisi pyytää neuvoa vain Jumalalta, eikä asettaa hänen neuvojensa rinnalle gurujen, tietäjien tai karismaattisten julkisuuden henkilöiden ohjeita (Jes. 8:19).
Ilo ja huoli eivät mahdu samaan sydämeen samaan aikaan. Paavali neuvoo tien, jota seuraamalla huoli muuttuu rukoukseksi ja rukouksen myötä koittaa Jumalan rauha (j. 4–7). Jumalan rauha on enemmän kuin myönteinen vastaus rukouksiimme. Se antaa levon myös silloin, kun vastaus rukouksiimme päinvastainen kuin olemme toivoneet. Jumalan rauha auttaa rakastamaan Jumalaa hänen itsensä vuoksi, eikä vain hänen hyviä lahjojaan.
Paavali opettaa myös siitä, miten tärkeää on ruokkia mieltämme sillä, mikä on totta ja hyvää (j. 8–9). Meidän mielestämme esimerkiksi katkeruus voi olla oikeutettua, mutta Jumalan valtakunnassa totta on se, mikä on puhdasta, rakastettavaa ja kaunista jne. Oletko oppinut harjoittamaan tätä kaiken hyvän ajattelemisen tapaa niin, että pystyt aktivoimaan sen myös esimerkiksi silloin, kun sinua on kohdeltu väärin, tai kun tunnet syystäkin raivoa tai apatiaa?
Jumala ei hyväksy heikkojen sortamista. Jumala voi käyttää myös mahtivaltioita oman tahtonsa toteuttamiseen, tässä Assyriaa (Jes. 10:1–19).
Elämämme tavoite on tulla täysi-ikäisiksi Kristuksessa (Kol. 1:28). Kun Paavali rukoilee, että kolossalaiset saisivat runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisivat tuntemaan täydellisesti Jumalan tahdon, hän rukoilee juuri tällaista aikuista kypsyyttä.
Efesolaiskirjeessä samasta aiheesta kirjoittaessaan Paavali mainitsee aikuiseen uskoon kuuluvan myös sen, että ei ole kaikenlaisten opin tuulten heiteltävänä (Ef. 4:14). Täysi-ikäiseksi kasvanut kristitty pysyy uskon perustalla (Kol. 1:23). Tulkitsen tämän kohdan niin asian niin, että aikuinen uskova ei lähde “hifistelemään” ja lisäämällä ihmisen yrittämistä korostavia periaatteita erilaisista uskomuksista ja elämäntavoista (vrt. Kol. 2:20–22). Kun kiinnitämme katseemme yhteen pysyvään, Kristukseen, mielessämme vallitsee eheys ja rauha, jonka turvin on energiaa, keskittymiskykyä ja halua elää totuudenmukaisesti ja rakkaudellisesti (vrt. Ef. 4:15).
Monien tuntema ja rakastama Messiasennustus (Jes. 11) kertoo millainen Jumala on (so. Kristuksen mielestä, josta tämän viikon Uuden testamentin kohdissakin toistuvasti puhutaan!). Jeesuksen mieli on viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuus, Jumalan pelko ja kunnioittaminen, oikeudenmukainen tuomitseminen, vanhurskaus ja uskollisuus (Jes. 11:1–5).
Ihmisten käskyt ja opit ja niiden noudattaminen tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä (Kol. 2:23). Silti niitä on helppo lähteä lisäämään uskon päälle. Itselleni tulevat mieleen näin terveyttä korostavana aikanamme vaikkapa erilaiset ruokavaliot, yhteyttä sisimpäämme tavoittelevat ei-kristilliset meditaatioharjoitukset, vaihtoehtohoidot tai uskonnonkaltaista sitoutumista vaativat kuntosaliohjelmat. Jumala on antanut meille monia hyviä keinoja rauhoittua, levätä, palautua ja parantua. Mutta jos itse keinosta tulee ehdoton “älä tartu”, “älä maista”, “älä kosketa” -sääntö tai se alkaa viedä elämässämme päähuomion yksinkertaisilta uskon perusasioita, ollaan vaarallisella maaperällä. Paavalin tässä luvussa mainitsemia perusasioita ovat esimerkiksi kaste, jonka kautta meidät on haudattu ja herätetty eloon Kristuksen kanssa (j. 13–14)
Lisää perusasioita nostetaan esiin kolossalaiskirjeen 3. luvussa, joka on huomisen raamatunlukuohjelmassa.
Ehkäpä on niin, että okaisen ihmisen yksilönä ja kansan yhteisönä tulee kohdata henkilökohtainen ahdinko ja tuho, ennen kuin voimme kokea pelastuksen riemua. Sinä päivänä… Messiaan tultua koittaa ympärillemme ja sydämiimme lopullinen rauha ja pelastuneet luottavat Jumalaan pelastajanaan (Jes. 12:2).
Opiskelin vuoden Operaatio Mobilisaation lähetyskoulussa opiskeluaikana. Osana opintoja opiskelimme myös Raamattua ja opettelimme ulkoa keskeisiä raamatunjakeita. Kolossalaiskirjeen 3. luku oli ainut raamatunkohta, jonka opettelimme kokonaisuudessaan ulkoa. Sen tankkaaminen oli todella suuri siunaus jo opettelun aikana mutta erityisesti myöhemmin. Olen palannut tähän lukuun kerta toisensa jälkeen vuosien varrella. Sehän on täynnä ohjeita uskon harjoittamiseen liittyen.
Sen sijaan, että listaan luvun kehotuksia, mistä meidän tulisi luopua ja mitä niiden sijaan toteuttaa, pyytäisin sinua lukemaan Kolossalaiskirjeen 3. luvun uudestaan rauhallisesti ja mietiskellen, sana ja jae kerrallaan. Sen jälkeen voisit valita jonkin kehotuksen, jonka koet itsellesi tällä hetkellä ajankohtaiseksi. Kannattaa ottaa tuo kehotus matkaan ja palauttaa se mieleen aina, kun tarvitset tuota kehotusta.
Kolossalaiskirjeen 3. luvun äärellä kannattaa viettää hetki jos toinenkin. Se on kuin herkullista tummaa suklaata, jota nautiskellaan ajan kanssa ja josta jää pitkä maku.
Heli