Maanantai: Jes. 32 2. Tess. 2
Koin, että Jumala pyysi minua tarkastelemaan tämän viikon raamatunkohtia erityisesti siitä näkökulmasta, miten me uskovat voisimme elää arkeamme niin, että evankeliumi ikään kuin tarttuisi ympärillämme eläviin. Kalevi Lehtinen totesi omasta unelmastaan seuraavaa: ”Kuulkaa, kun tässä maassa on tuhansia hehkuvia kristittyjä, silloin ei tarvita strategioita, ei tarvita rahaa, ei tarvita mitään muuta kuin olla siellä missä me ollaan ja sanoma leviää. Ei influenssa tarvitse mitään strategioita tai rahaa tai rakenteita levitäkseen. Se tarvitsee vain sen, että ihmiset koskettaa toisiaan, tulee lähelle.”
Teeman pohdinnalle täydellisen lähtökohdan tarjoaa Jes. 32:15–17. Uuden liiton ihmisinä meihin on vuodatettu korkeudesta henki, Pyhä Henki, kun olemme kuulleet sanoman Jeesuksen uhrikuolemasta ja ylösnousemuksesta ja ottaneet sen vastaan. Olemme tulleet Jumalan edessä vanhurskaiksi, eli kelpaamme hänelle, koska syntimme on sovitettu. Tämä on historian mullistavin uutinen! Kun sen uskoo ja kokee todeksi omalla kohdalla, ”sen hedelmänä on oleva rauha, siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti”. Se on meissä Pyhän Hengen työtä, ja ympärillämme olevat voivat ihmetellä, mistä meissä asuva rauha ja luottamus kaiken keskellä kumpuaakaan.
2. Tess. 2 puolestaan muistuttaa meitä siitä, että kun antikristillinen henki maailmassamme kasvaa, me saamme Pyhän Hengen avulla ja voimassa (jae 13) keskittyä Jeesukseen (14) ja Raamattuun (15) ja näin saada kaiken tarvitsemamme lohdutuksen, toivon, rohkaisun ja aina myös voiman hyviin tekoihin ja puheisiin (16–17). Kaikkea tätä ympäristömme kaipaa kipeästi.
Tiistai: Jes. 33 2. Tess. 3
Joskus ihmiset merkitsevät Raamattuunsa päivämääriä sellaisten jakeiden kohdalle, jotka ovat juuri kyseisenä päivänä tuntuneet vastaavan sydämen kaipuuseen tai kiitokseen. Itselläni on päivämäärä syksyltä 1999 Jesajan jakeen 6 kohdalla. Raskaassa elämäntilanteessa heittäydyin tämän lupauksen varaan, ja nyt 20 vuotta myöhemmin voin koko sydämestäni todistaa, että se on totta. Takana on paljon vaikeaa ja kipeää, mutta Isä Jumala on lupauksensa mukaisesti turvannut kaikki päiväni hetkestä hetkeen, ja häneltä on tullut apua, viisautta ja tietoa yllin kyllin. Voin todistaa koko maailmalle, että Jumala seisoo sanojensa takana, hän on hyvä, hän pitää huolen, hänen apunsa ja johdatuksensa ei lopu. Sen varassa menen eteenpäin entistä luottavaisempana.
Tessalonikassa osa seurakuntalaisista oli heittäytynyt joutilaiksi tulkittuaan Paavalin opetuksia niin, että Herran päivä oli jo käsillä. Tämän vuoksi Paavali koko kirjeen kirjoittikin ja täsmensi asiaa erityisesti edellisessä luvussa. Nyt hän kehottaa kaikkia elämään normaalia elämää vastuineen ja velvollisuuksineen. Meitä ei kehoteta erottumaan maailmasta omituisella käytöksellä tai jaaritteluilla ja väittelyillä (näistä lisää Paavalin kirjeissä Timoteukselle). Emme tiedä Herran tulon päivää, joten siihen asti ahkeroimme Herran voimassa niissä tehtävissä, jotka hän on meille uskonut, ja todistamme hänestä, kun siihen tulee tilaisuus.
Keskiviikko: Jes. 34 1. Tim. 1
Jesajan kuvaaman tuhon ja koston päivän syy löytyy jakeesta 8: asettuminen hänen omaisuuskansaansa vastaan. Uskallammeko me kulkea vastavirtaan ja siunata Israelia edelleen luottaen Jumalan lupaukseen ”Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat –” (1. Ms. 12:3)?
1. Tim. 1 tekee selväksi, että meitä ei ole kristittyinä kutsuttu jaarittelemaan joutavia tai teoretisoimaan turhia vaan osoittamaan uskomme todeksi rakastamalla. Ja jos jossain tilanteessa koemmekin tarpeelliseksi nostaa esiin yksittäisiä syntejä, mille nykymaailma on varsin allerginen, Paavalin mallin mukaisesti samaan hengenvetoon lienee hyvä todeta, että tästä kaikesta on Herra minut, syntisistä suurimman, armahtanut. Tuomion julistaminen yläpuolelle asettuen vahvistaa jo olemassa olevia stereotypioita eli jäykkiä käsityksiä uskovista ja karkottaa ihmisiä entistä tehokkaammin.
Jesajan luvun äärellä ajattelen sitä toivoa, joka meillä Jeesuksen omilla on: kaikki päättyy oikeasti hyvin, loppu on oikeasti onnellinen. Epätoivoon ei ole aihetta missään tilanteessa, koska Jeesus on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Ja vaikka miten pienistä (tai isoista) ja maallisista asioista olisi kyse, saamme riippua jo tämän elämän aikana hänen lupauksessaan ”– kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa” (Rm. 8:28). Huomaathan: aivan kaikki.
1. Tim. 2 antaa meille erinomaisen ohjeen, miten voimme vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan: rukoilemalla kaikkien ihmisten, myös vallanpitäjien puolesta. Saamme kehotuksen rukoilla ilman vihaa ja ilman epäilyä sekä myös elää hillitysti, vaatimattomasti ja säädyllisesti. Näin lienee sukupuoleen katsomatta. Uuden kommentaariraamatun (Aikamedia 2018) mukaan ohje siitä, että naiset eivät saaneet häiritä opetusta kysymyksillään tai itse opettaa, johtui siitä, että tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa naiset eivät saaneet opiskella. Heillä ei siis ollut riittävästi tietoa eikä vasta uskoon tulleina myöskään riittävää kokemusta toisten opettamiseen.
Näkyjen ja ennustusten välissä Jesajan kirjassa hypätään hetkeksi keskelle dokumentoitua historiaa, nimittäin Juudan valtakuntaan vuonna 701 eKr. Assyrian kuningas oli jo alistanut valtaansa pohjoisen valtakunnan Israelin ja myös Juudan kaupungit Jerusalemia lukuun ottamatta. Tilanne siellä näytti inhimillisesti katsoen toivottomalta. Assyrian kuninkaan sanansaattajan kysymykset kuulostavat jotenkin tutuilta. Vaikka niitä ei ääneen lausuttaisikaan, tuntuu, että ne leijuvat ilmassa jatkuvasti: Keneen sinä nyt turvaat? Kuka muiden maiden jumalista on pelastanut kansansa? Luotatko muka Herraasi? Ei kai yksi ainoa uskonto monien joukossa voi olla ainoa oikea? Voimme kuunnella vaiti kuten jerusalemilaiset ja odottaa, että Herra näyttää voimansa.
1. Tim. 3:n äärellä mietin, voisimmeko me kristityt profiloitua myös siitä, että pidämme avioliittojamme ja perheitämme niin suuressa arvossa, että hoidamme niitä, ratkaisemme ristiriidat, pyydämme ja annamme anteeksi, otamme opiksi ja menemme eteenpäin Herran voimassa? Ja kun vielä siirrämme nämä toimintamallit myös seurakuntaan, meillä on tarjota ainutlaatuinen, vetovoimainen yhteisö (koti ja perhe) aikamme yksinäisille ja rikkinäisille ihmisille.
Mikä tahansa asia mieltäsi tänään painaakin, levitä se nyt Herran eteen kuten Hiskia saamansa uhkauskirjeen. Herra näkee tuskasi, kuulee kysymyksesi ja avunpyyntösi ja rientää avuksesi tavoilla, joita et voisi ehkä kuvitellakaan. Hän ei ole kuten muut ”jumalat”, ihmiskätten työtä, puuta ja kiveä, vaan maailmankaikkeuden Luoja, jolle kaikki on mahdollista. Oma mottoni on ”Herra avaa ovia sinne missä niitä ei ole”. Niin monta kertaa olen sen kokenut.
Entä jos me kristityt profiloituisimme myös siitä, että elämämme on täynnä iloa ja kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä Jumala on meille suonut, sen sijaan että heristämme sormeamme kaikelle sille, mikä ei mielestämme ole hyvää tai varsinkaan oikein? Jospa syntilistojen esillä pitämisen sijaan elämästämme näkyisi ”rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta” (1. Tim. 1:5)? Jospa muut näkisivät meissä kasvavan Hengen hedelmän (Gal. 5:22–23)?
Kaupunkinsa ihmeellisen pelastumisen lisäksi Hiskia sai kokea ihmeen myös henkilökohtaisessa elämässään, kun Jumala paransi hänet kuolinvuoteelta ja antoi hänelle lisää elinaikaa 15 vuotta. Kuolema on kuitenkin väistämätön tosiasia ja kaikilla edessä jossain vaiheessa. Koen, että Hiskian ylistys jakeissa 16–17 soveltuu myös ja itse asiassa erityisen hyvin juuri siihen: elämä on minulle Kristus, mutta kuolema voitto (Fil. 1:21), eikä yksikään, joka elää ja uskoo Jeesukseen, ikinä kuole (Joh. 11:26), koska Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto (Ef. 1:7).
1. Tim. 5:stä löydän kaksi haastetta, joiden tulisi erottaa meidät yhteiskuntamme valtavirrasta: Meidän tulisi olla valmiita huolehtimaan myös muista läheisistämme kuin vain perheenjäsenistämme eikä ulkoistaa sitä ainakaan täysin yhteiskunnalle. Toiseksi meidät kutsutaan aivan selvästi tukemaan seurakuntaa ja sen johtoa myös taloudellisesti. Jos et vielä ole kokeillut, seisooko Jumala sanojensa takana kehottaessaan antamaan täydet kymmenykset ja luvatessaan sitä kautta runsaan siunauksen (Mal. 3:10), suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
Tuula