Viikko 47

Hei arvoisa lukijamme! Vastaa kyselyymme, niin autat meitä kehittämään raamatunlukuohjelmaa: https://forms.gle/Moojsp9ctvUVp4cYA

MaanantaiJer. 41 Joh. 8

Johanneksen luvussa käydään melkoista kädenvääntöä Jeesuksen ja juutalaisten oppineiden kesken. Jeesus sanoi, että hän tietää, mistä on tullut ja minne menee, 8:14. Jeesus oli varma asemastaan Isän lähettämänä. Tässä luvussa Jeesus puhuu ja toimii tavalla, joka oli täynnä Isän antamaa viisautta ja rakkautta.

Kahdeksannen luvun alku kertoo tilanteen, jossa Jeesus kohtasi aviorikoksesta tavatun naisen. Nainen oli varmasti täynnä häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa kuolemanrangaistuksesta. Juutalaisten asenne oli selkeä, he olivat valmiita kivittämään naisen. Tilanteessa testattiin Jeesusta. Jeesus  sanoi sanat, jotka ovat hyvin tunnetut: “Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Jeesus ei tuominnut naista, vaikka teki selväksi, että nainen oli tehnyt väärin. Jeesus oli koko joukosta ainut, joka ei ollut tehnyt syntiä. Hän olisi voinut kivittää naisen, mutta hän ei tehnyt sitä. Jeesus toimi tavalla, joka muutti naisen. Jaejakso päättyy Jeesuksen sanoihin: “Mene, äläkä enää tee syntiä.”. Jeesuksen sanat ovat varmasti kuuluneet naisen mielessä järisyttäviltä. Jeesus ei tuominnut naista, vaan muovasi sanoillaan ja asenteellaan naisen elämän uudeksi. Tässä meillä on paljon oppimista, sillä seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat hyvin ajankohtaisia meidän aikanamme.

Tuomitseminen ei kuulu meille. Tiedämme varsin hyvin, että taistelemme kaikki synnin kanssa. Tämä ei tee tyhjäksi sitä, ettemmekö pitäisi esillä totuutta. Ei ole oikein tuomita, mutta ei ole oikein myöskään hyväksyä syntiä. Tiedämme, että synti haavoittaa ihmistä. Jeesuksen esimerkki haastaa meitä ohjaamaan ihmisiä rakkaudella oikealla tielle.

Otan tällä viikolla useimmista luvuista esille jonkun jakeen tai jakeet, jotka ovat sopivia opeteltaviksi ulkoa. Tässä luvussa sellainen on jae 12: “Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

 
 

TiistaiJer. 42 Joh. 9

Johannes 9 on vaikuttava kertomus siitä, miten ihmisen elämä voi muuttua Jeesuksen seurassa. Jeesus paransi sokeana syntyneen miehen. Ei ole helppoa rukoilla parantumista tilanteessa, jossa sairauteen on jo totuttu. Päänsärky on paljon helpompi rukousaihe kuin syntymästä asti ollut sokeus. 

Oliko mies sokea syntiensä takia? Tämä oli luonnollisesti iso kysymys. Edellisessä luvussa oli kyse suhtautumisesta syntiä tehneeseen naiseen, nyt on kysymys synnin ja sairauden suhteesta. Jopa opetuslapset kysyivät tätä Jeesukselta, 9:2. Ajatus oli opittu jo nuorena. Fariseukset sanoivat hyvin suoraan miehen olleen syntinen syntymästään saakka, 9:34 Jeesus sanoi selvästi, että kysymys oli väärin asetettu. Syntien tekemistä ja sairautta ei voi asettaa näin yksinkertaisesti syy-seuraussuhteeseen. Sokeus ei johtunut synneistä, vaan Jumalan tekojen piti tulla julki miehen elämässä. 

Meidän on hyvä muistaa tämä, sillä sama kysymys on herkästi mielessä sairauden keskellä. Yleisellä tasolla voimme todeta, että syntiinlankeemus on aiheuttanut paljon ikäviä seurauksia, sairaudet liittyvät tähän. Jollain tavalla ne ovat osa yhteistä taakkaa, jota kannamme syntiinlankeemuksen jälkeen. Mutta emme saa tehdä tästä liian yksioikoisia päätelmiä. Jos saisimme syntiemme mukaan, niin kukaan ei olisi terve millään tavalla. On luonnollisesti tilanteita, joissa kärsimme vääristä elämäntavoista. Jos ihminen juo liikaa, niin terveys ja perhe-elämä kärsivät siitä jne. 

Jeesus ei jäänyt keskustelemaan miehen sairauden taustoista sen enempää. Jeesus ei välittänyt siitäkään, että päivä oli sapatti. Sapatti oli juutalaisille erityinen päivä. Jeesus kohtasi miehen, joka tarvitsi apua. Jeesus sylkäisi maahan ja teki tahnaa, jota siveli miehen silmiin. Sanat ja kosketus. Ja käski tämän peseytyä Siloan lammikossa. Ohje tuntuu erikoiselta, mutta niin Jeesus toimi siinä tilanteessa. Mies parantui. Ehkä tämä mies tarvitsi konkreettisen teon, että usko heräsi myös hänessä.

Jeesuksen sanat ja teot muuttivat edellisen luvun naisen ja tämän luvun miehen elämän.

 

KeskiviikkoJer. 43 Joh. 10

Johanneksen luku 10 sisältää tutun vertauksen Jeesuksesta lampaiden paimenena. Luvussa on hyvin merkittäviä lupauksia Jeesukseen uskoville. Ja toisaalta kädenvääntö juutalaisten oppineiden kanssa näkyy tässäkin luvussa hyvin vahvana. Jeesuksen opetukset olivat yksinkertaisia ja avautuivat lapsenomaiselle uskolle, mutta osa ihmisistä kovetti itsensä Jeesukselle.

Ihmisten torjunnan taustalla voi nähdä jakeen kymmenen sisältämän opetuksen. Varas eli sielunvihollinen on tullut varastamaan ja tuhoamaan, mutta Jeesus on tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. 

Jakeissa 15-18 Jeesus sanoo hyvin selvästi, että Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa ei tule tapahtumaan sattumalta tai tilanteen riistäytyessä käsistä, vaan kaikki tulee tapahtumaan Isän suunnitelman mukaan. 

Pidän erityisesti jakeista 27-29, joissa on merkittäviä lupauksia. Ensinnäkin Jeesus lupaa, että me kuulemme Hänen äänensä. Sama lupaus esiintyy myös luvun alkuosassa, 10:4. Jeesus puhuu meille nytkin Raamatun kautta. Hän puhuu myös monilla muilla tavoin. Näissä jakeissa Jeesus vakuuttaa, että Hän pitää omistaan kiinni, vaikka sielunvihollisella onkin omat suunnitelmansa.

Jos opettelet ulkoa Raamatun keskeisiä kohtia, niin tässä luvussa on sopivia jakeita opeteltaviksi! Jae 10 on helppo oppia: “”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”

 

TorstaiJer. 44 Joh. 11

Evankeliumeissa on kolme tapausta, joissa Jeesus herätti ihmisen kuolleista: Jairoksen tytär, Nainin lesken ainoa poika ja Lasarus. Lasaruksen herättäminen kerrotaan kaikkein laajimmin ja se vaikuttaa järisyttävältä ihmeeltä, sillä Lasarus oli ollut kuolleena jo neljättä päivää. Lasarus ja tämän siskot olivat Jeesukselle erityisen läheisiä ihmisiä. Jeesus liikuttui ja itki nähdessään ihmisten surun ja kaipauksen. 

Tässäkin luvussa on tarjolla erinomaiset jakeet ulkoa opeteltaviksi: “Jeesus sanoi: “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” 10:25-26. 

Nuo jakeet ovat meille hyvin keskeisiä sen takia, että kuolema on suurin vihollisemme. Jeesus ei herättänyt kovin monia kuolleista, mutta kaikki tapaukset ovat merkkejä siitä, että Jeesuksella on valta kuoleman yli. Ne muistuttavat siitä, että kerran kaikki herätetään kuolleista, eikä kuolemaa ole enää sen jälkeen. Jeesuksen oma ristinkuolema ja ylösnousemus olivat hetkiä, jotka muuttivat käsityksemme kuolemasta. Kuolema on voitettu!

Olen ollut tänä vuonna kahden läheisen ihmisen hautajaisissa ja niissä Jeesuksen sanat Lasaruksen haudalla ovat tuntuneet erityisen tärkeiltä. Jeesus ei tullut vain tätä elämää varten, vaan Hän antaa iankaikkisen elämän ja toivon jälleennäkemisestä.

PerjantaiJer. 45 Joh. 12

Tässä luvussa ollaan jo lähellä pääsiäisjuhlia ja Jeesuksen kuolemaa. Luvun alussa kerrotaan siitä, miten Lasaruksen ja Martan sisar Maria voiteli Jeesuksen jalat hänen hautaamistaan varten. Olen usein ohittanut tämän kohdan, mutta tällä kertaa pysähdyin siihen. Luin erästä selitysteostakin, jotta ymmärtäisin kohdan paremmin. 

Betaniassa asuneet sisarukset olivat Jeesukselle hyvin läheisiä. He olivat paikalla, kun toinen kyläläinen, spitaalia sairastanut Simon oli kutsunut Jeesuksen aterialle, Matteus 26:6-13. Maria otti esille nardusöljypullonsa, joka oli erittäin arvokas. Sen hinta oli vuoden palkka eli karkeasti arvioiden 30 000 euroa. Oliko se hänen sijoituksensa eläkepäiviä varten? Yksi tippakin olisi ollut arvokas, mutta Maria tuhlasi Jeesukseen koko pullon. Päivän luvussa Juudas paheksui asiaa, mutta Matteuksen vastaavassa kohdassa kerrotaan kaikkien opetuslasten paheksuneen Marian tekoa. 

Opetuslapset ajattelivat, että rahan olisi voinut käyttää paremmin, esim. avustamalla köyhiä. Betanian Maria halusi kunnioittaa Jeesusta tällä teollaan. Jeesus hyväksyi sen. En pysähdy tähän kertomukseen nyt pidemmäksi aikaa, mutta näkisin sen puhuvan meille siitä, mikä on keskeistä suhteessamme Jeesukseen. On tärkeää tehdä asioita Jeesukselle, mutta on tärkeää myös palvoa Häntä. Itse asiassa palvonta ja ylistys varustavat meitä myös käytännön palveluun. Ei ole tuhlausta käyttää aikaa yhteisissä kokoontumisissa ylistyslaulujen laulamiseen. Se on olennainen osa yhteisiä kokoontumisiamme. Aion itse asiassa laajentaa tämän kohdan käsittelyä huomenna Kortepohjan kirkolla iltamessun opetuksessa. Tervetuloa mukaan!

 

LauantaiJer. 52 Joh. 13

Päivän luvun ensimmäinen jae päättyy näin: “Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.” Mieleeni on jäänyt jostain lukemani ajatus, että rakkauden osoittaminen loppuun asti voi viitata alkukielisessä tekstissä kahteen eri asiaan. Jeesus rakasti omiaan ajallisesti loppuun asti. Ja toisaalta heidän heikoimpiin hetkiinsä eli pohjalle asti. Molemmat näkökulmat ovat yhtä tosia. Tämän päivän luvun lopussa kuvataan Pietarin elämän pohjakosketus, Jeesuksen kieltäminen. Jeesus ei hylännyt Pietaria tämän takia, vaan Jeesuksen suunnitelmat Pietaria kohtaan toteutuivat. 

Tässä luvussa minua koskettavat myös  jakeet 34 ja 35. Ne sopivat myös opiskeltavaksi ulkoa: “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Johannes muisti tämän Jeesuksen opetuksen tarkasti ja liitti sen osaksi evankeliumiaan. Johanneskin oli monessa mielessä epäkypsä opetuslapsi, joka oli vaatimassa ensimmäisiä sijoja taivaassa ja oli valmis tulella tuhoamaan samarialaisen kylän väen. Jeesus rakasti Johannestakin loppuun asti niin parantavasti, että Johanneksesta tuli rakkauden apostoli. Johannes tiivisti kirjeessään, että Jumala on rakkaus, 1 Joh 4:8. Tämän päivän luvussa Johannes alleviivaa tämän ohella kristittyjen keskinäistä rakkautta.

 

Sunnuntai: Valit. 1 Joh. 14

Tähän lukuun viitataan puheissa ja opetuksissa usein. Jeesus on lähellä kuolemaansa ja hän valmistaa opetuslapsia kohtaamaan edessä olevia tapahtumia. Jeesus puhuu itsestään tienä taivaaseen ja totuuteen, Isän luo, Pyhästä Hengestä ja rauhasta. Nämä kaikki ovat mahtavia lupauksia. 

Luvun alku on erityisen selkeää opetusta siitä, miten ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa. Jeesus on tie, totuus ja elämä, 14:6. Tämä jae sopii opiskeltavaksi ulkoa. On mielenkiintoista lukea tätä lukua suoraan edellisen luvun jatkeeksi. Edellinen luku loppuu siihen, että Jeesus toteaa Pietarin kieltävän Jeesuksen. Tilanne ei jatku siten, että Jeesus alkaisi moittia Pietaria. Päinvastoin, Jeesus puhuu rohkaisevia sanoja: “Älköön sydämenne olko murheellinen…” Pietari oli hyvin tietoinen epäonnistumisestaan ja hän tarvitsi erityisrohkaisua. Samalla voimme luonnollisesti lukea Jeesuksen sanoja lupauksina juuri meille.

Luvun loppuosassa on jae, jonka opettelin jo nuorena ulkoa. Siinä Jeesus lupaa rauhan, 14:27. Meidänkin aikanamme luvataan rauhaa moneen asiaan liitettynä, mutta niissä ei lopulta ole kestävää sisältöä. Sisäinen rauha tulee Jeesuksen tuntemisen mukana. Raamatun alkukielissä sanalla rauha on monisisältöinen merkitys. Kyse on kokonaisvaltaisesta asiasta. Rauha ei tarkoita elämän tyyneyttä, vaan voimme kokea elämän myrsyjenkin keskellä Jeesuksen olevan mukana ja hallitsevan kaikkea.  Rauhaa elämääsi tänään!

 

Mika