Viikko 1

MaanantaiPs. 135 Ilm. 21

Psalmi muistuttaa siitä, kuinka meidän Jumalamme on todellinen ja voimallinen. Tämä on totta edelleen. Muissa uskonnoissa turvataan keksittyihin jumaliin, jotka eivät vastaa. Meillä sen sijaan on Jumala, jonka teoista ja voimasta voimme lukea todisteita kautta historian. Kiittäkää Herraa!
 
Ilmestyskirjassa nostetaan katse tulevaan. Tulee uusi taivas ja uusi maa. Meitä ei kuoleman jälkeen nosteta täältä ikuisuudeksi aineettomaan taivaaseen, vaan Jumala luo uuden maan, jossa ei ole syntiä. Jumala itse asettuu asumaan keskuuteemme ja on valonamme. On mahdotonta kuvitella nyt, millaista se on.
 
PS. Olen kuullut, että jalokivien, jotka luvussa luetellaan, tiedetään nyt olevan juuri niitä, joiden läpi ohjattaessa polarisoitu valo heijastaa kaikki spektrin värit. (Jotkin jalokivet, kuten rubiini ja timantti, sen sijaan himmenevät puhtaassa valossa.) Samoin nyt tiedetään, että kulta, joka on täysin puhdasta, on kirkasta kuin lasi. Mikäli näin on, Jumalan ilmoitus näyttäytyy luotettavaksi näidenkin asioiden kautta.

 

TiistaiPs. 136 Ilm. 22

Tämä psalmi sykähdyttää minua aina. Muistan, kuinka Raamattukoulussa lausuimme tämän vuorolausuntana. Edestä luettiin aina yhden jakeen alku, ja seurakunta vastasi yhteen ääneen ”iäti kestää Hänen armonsa”. Silloin sana tuntui elävältä. Totuus ikään kuin upposi sydämeeni: Jumala on mahtava ja Hänen armonsa pohjaton.

Ilmestyskirjan viimeinen luku puhuu minulle vahvasti siitä, kuinka fyysinen paikka tuleva ”taivas” on. Siellä on ruokaa ja vettä, sekä puu, jonka lehdistä saamme terveyden. Se on myös yhteiskunta, sillä sanotaan että ”he hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti”. Minulle tämä merkitsee, että jo nykyisessä maailmassa ruumiillisuus, yhteiskunta, syöminen ja muut vastaavat ulottuvuudet ovat merkittäviä ja Jumalan säätämiä asioita. Ei ole olemassa jakoa hengelliseen ja maalliseen. Samalla kun taivaan fyysisyys vahvistuu, se muuttuu konkreettisemmaksi. Sinne pääsemiseksi minulta ei edellytetä tiettyä mielentilaa, vaan Jumalan armon vastaanottamista ja kuuliaisuutta käytännön arjessa. Varsin konkreettista ja selkeää. Me voimme valmistautua jo tässä maailmassa elämäämme tulevassa ajassa.
 
Pieni lisähuomio ilmestyskirjaan liittyen. On kirjoitettu paljon kritiikkiä siitä, ettei se voi olla Johanneksen kirjoittama, koska se on kieleltään tyylillisesti hyvin erilainen kuin Johanneksen evankeliumi ja kirjeet. Ilmestyskirjassa on alkukielessä mm. keskeneräisiä lauseita ja kielioppivirheitä. Tässä viimeisessä luvussa on kuitenkin hyvä selitys eroavaisuuksille. Johanneksen täytyi kirjoittaa näkemäänsä mykistyttävää näkyä ylös enkelin selittäessä tapahtumia vieressä. Tuloksena lienee tuotos, joka muistuttaa lähinnä luentomuistiinpanoja. Lopuksi sitten ilmoitetaan, että se, joka lisää kirjoitukseen mitään tai poistaa siitä mitään, on kirottu. Enpä olisi itsekään Johanneksen asemassa uskaltanut ryhtyä kirjoittamaan tekstiä puhtaaksi.

 

KeskiviikkoPs. 137 Matt. 1

Babyloniin joutuminen vaikutti kauhealta kohtalolta, varsinkin kun kansalle selvisi, etteivät he pääsisi takaisin omaan maahansa pitkään aikaan (pakkosiirtolaisuus kesti noin 60 vuotta). Kuitenkin aika koitui myös siunaukseksi. Babylonin pakkosiirtolaisuudessa muodostuivat synagogat, jotka olivat juutalaisuuden säilymisessä keskeisiä. Juutalaiset järjestäytyivät uskonnollisesti ja alkoivat varjella oikeita opetuksia ja uskollisuutta Tooralle ja muille pyhille kirjoituksille (=vanha testamentti). Babylonin pakkosiirtolaisuudessa muodostui myös lauluja, joita laulamalla ylläpidettiin uskoa. Tämän laulun loppu kuulostaa kammottavalta, mutta siinä on kyse vain siitä, että toivotaan, että vihollinen saisi kokea sen, mitä on itse tehnyt toisille. Se on siis vain rehellinen.
 
Jeesuksen sukuluettelossa on erityistä, että siellä mainitaan nimeltä myös äitejä. He ovat samoja naisia, joita mainitaan uskon esikuvina heprealaiskirjeessä. Heistä kaksi on vierasmaalaisia, Rahab itseasiassa vierasmaalainen huora. Lisäksi muistutetaan Salomon äidin olleen oikeasti Urian vaimo. Nämä naiset haluttiin nostaa esille kerrottaessa Jeesuksen syntyperää. Jeesus ei ollut ainoastaan Juutalaisten kuningas, vaan kaikkien kansojen pelastaja ja syntisten vapauttaja.
 
Joosefin toiminta on huikeaa. Hänen kerrotaan kohdanneen unessa enkelin. Hän tottelee välittömästi ja epäröimättä. Hänellä on vahva usko, jonka suhteen hän on esikuvana meillekin.

 

TorstaiPs. 138 Matt. 2

”Kun huusin sinua, sinä vastasit.” Psalmissa Daavid sanoo:” Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen.” Sama näkyy Jeesuksen elämässä Matteuksen evankeliumissa. Jeesuksen elämässä toteutuivat kirjoitukset. Tapahtumat eivät olleet sattumaa.

Tietäjät olivat nähneet tähden, kun Jeesus syntyi ja valmistautuneet matkaan, niin että aikaa oli kulunut varmastikin yli vuosi, ennen kuin he kohtasivat Jeesuksen. Joosef ja Maria asuivat tuohon aikaan Betlehemissä, ja tähden avulla tietäjät löysivät oikean talon. On varmasti ollut hämmentävää, kun ylhäinen seurue on saapunut tuomaan lahjoja ”kuninkaalle”. Seuraavan yön tapahtumat ovat ihailtavia. Joosef tottelee unessa saamiaan ohjeita, herättää samana yönä Marian ja he lähtevät matkaamaan pois Rooman alueelta, kohti Egyptiä, minne asettuvat asumaan. Lahjojen avulla he saavat kustannettua tuon yllättävän ulkomaan matkan. Ihailen Joosefin kykyä toimia nopeasti ja kuuliaisena Jumalalle. Tämän jälkeen Jumala neuvoo Joosefia unessa vielä kahdesti. Ensin palaamaan Israeliin ja sitten asettumaan Nasaretiin. Jumala piti itse huolta pojastaan antamalla tälle Jumalaa pelkäävät kuuliaiset vanhemmat ja ohjaamalla näiden kautta poikansa elämänvaiheita. Kun Jumala piti näin huolta omasta pojastaan, hän haluaa pitää huolta myös meistä. Me voimme hänen lapsinaan pyytää ohjausta ja hän vastaa meille.

Tähän liittyen olen pohtinut Luukkaan evankeliumin paikkaa, jossa kerrotaan Jeesuksen syntymästä. Meitä koskettaa kertomus tallista ja yksinäisestä perheestä, joka on hylättynä kylän ulkopuolella. Se resonoi omien yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemusten kanssa. Se ei kuitenkaan ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Kun Jumala huolehti pojastaan niin tarkoin, kuin Matteuksen evankeliumista luemme, olisiko hän voinut jättää Marian synnyttämään likaisessa paikassa ilman asianmukaista apua? En usko. Olenkin tutkinut Luukkaan evankeliumia. Siinä ei kerrota, että synnytys olisi käynnistynyt matkalla, vaan oletettavasti he asuivat Betlehemissä, kun synnytys käynnistyi. Jeesuksen ei myöskään kerrota syntyneen talliin, vaan ainoa sana, joka viittaa tähän, on seimi. Kerrotaan, että koska majatalossa (alkukielinen sana voidaan ymmärtää myös vierashuoneeksi) ei ollut tilaa, lapsi laitettiin seimeen. Siis, koska vierashuoneessa oli ahdasta (luultavasti paljon sukua asui samassa talossa verollepanon aikana), vastasyntynyt lapsi jouduttiin asettamaan seimeen. Sisällä oli seimi, koska eläimet olivat ajoittain samoissa rakennuksissa kuin ihmiset. Usein eläimet olivat alemmalla tasolla, jota erotti ihmisten puoliskosta ruokintakaukalo, eli seimi. Tuossa kulttuurissa ei ikinä jätettäisi tarjoamatta yösijaa kaukaisellekaan sukulaiselle. Sukulainen saattoi kutsumatta muuttaa asumaan toisten luo pitkäksikin aikaa. Joosefin suku oli kotoisin Betlehemistä, joten Joosef ei olisi ikinä joutunut etsimään yöpaikkaa nuoren vaimonsa kanssa. Jumala siis piti huolta pojastaan ensi hetkistä alkaen. Vaikka hän ei syntynyt rikkauden keskelle, vaan ahtaisiin ja vaatimattomiin olosuhteisiin, niin hänellä oli ympärillään paljon rakastavaa sukua ja Marialla kokeneita naisia auttamassa synnytyksessä. Jumala haluaa, että seurakuntakin olisi tällainen yhteisö. Rakastavia ihmisiä, jotka pitävät huolta toisistaan. Jouluevankeliuminkin tulisi tuoda meille mielikuvaa rakastavasta Jumalasta, joka kutsuu meitä yhteyteensä, missä kukaan ei jää yksin tai ulkopuolelle.

PerjantaiPs. 139 Matt. 3

Psalmi 139 on varmasti yksi eniten lainatuista psalmeista. Se koskettaa syvälle sisimpään muistuttaen arvosta, jonka saamme jo ennen syntymäämme. Jumala, joka tietää kaiken, tuntee meidän jokaisen ajatuksemmekin. Hän on suurempi ja ihmeellisempi, kuin voin uskoa, ja silti hän on kanssani.
 
Johannes kastaja on erityinen henkilö uudessa testamentissa. Tiedämme, että hän on Jeesukselle sukua, ja luultavasti puoli vuotta vanhempi kuin Jeesus. Tämän voi päätellä Luukkaan evankeliumiin tallennetusta Marian ja Elisabethin kohtaamisesta. Johannes eli yksinkertaista elämää, eikä tavoitellut ihmisten arvostusta tai ulkonaista statusta. Hänen julistamansa sana oli kuitenkin niin vaikuttava, että ihmisiä kokoontui hänen kastettavakseen.
 
Monesti olen ihmetellyt ankaruutta fariseuksia kohtaan. Fariseuksethan olivat hyvää väkeä. Jeesuksen seuraajissakin oli fariseuksia ja Paavalikin oli fariseus. Heillä oli valtavasti tietoa pyhistä kirjoituksista ja he pyrkivät kaikessa noudattamaan lakia. Miksi heitä arvostellaan evankeliumeissa niin julmasti? Luulen, että kyse on heidän ylläpitämästään ansiojärjestelmästä. Teoilla saattoi ”kerätä pisteitä” ja niiden pohjalta pitää itseään toisia parempana. Jumalalle keskeistä on, ettemme ole omavoimaisia, vaan tunnustamme tosiasiat. Olemme syntisiä ja tarvitsemme Jumalaa. Jumalan luomina olemme kaikki yhtä arvokkaita. Jokainen voi pelastua vain armon kautta. Se näkyy niin psalmeissa kuin uskon esikuvien elämässä. Fariseusten ajattelutapa peitti alleen Jumalan armon, rakkauden ja laupeuden. Ehkä tämä oli se syy, miksi Paavalikin sanoi itseään syntisistä suurimmaksi. Meidän on syytä varoa, ettemme lankea sellaiseen. Jeesus, samoin kuin Johannes, näytti meille esikuvan siitä, kuinka elää kuunnellen ensisijaisesti Jumalaa. Meidän tulee kulkea samaa tietä. Daavidin tavoin mekin voimme pyytää Jumalaa tutkimaan ajatuksemme ja ohjamaan meidät takaisin oikealle tielle.

 

LauantaiPs. 140 Matt. 4

Psalmia lukiessani mietin, että kun rehellisesti tuomme Jumalalle ajatuksemme esille ja jätämme tuomion Hänen käsiinsä, niin meidän ei tarvitse itse hautoa koston ajatuksia. Jumala on oikeudenmukainen ja meidän aseenamme ovat rukoukset.
 
Matteuksen luvussa neljä on valtavasti tapahtumia. Jeesuksen kiusaukset olivat todella suuria. Olen lukenut kuinka ihmiset menettävät itsensä hallinnan nälkäisinä. Sotatilassa nälästä kärsivät ihmiset voivat viedä ruuan lapsiltaan tai tehdä hirveyksiä saadakseen ruokaa. Jeesuksen oli nälkä, eikä hän tiennyt milloin saisi ruokaa, mutta hän luotti isäänsä ja vastusti kiusausta. Myös seuraavat kiusaukset olivat vaikeita ja Jeesus vastusti niitäkin, vaikka oli heikkona nälän vuoksi ja varmasti koki isältä saamansa tehtävän lähes ylivoimaiseksi tuolla hetkellä. Mekin saamme luottaa Jumalaan. Vain syvän luottamuksen varassa voimme selvitä pimeimmistä hetkistä, kun toivoa ei näy.

 

SunnuntaiPs. 141 Matt. 5

Psalmi tuo mieleen sen, kuinka Daavidia kutsuttiin Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi. Samaan aikaan kun hän rukoili tuomiota pahoille ja oikeuden tapahtumista, hän ymmärsi pyytää varjelusta itselleen. Hän tiesi olevansa taipuvainen pahuuteen teoissa ja sanoissa. On viisautta pyytää apua puheidensa hallitsemiseen.

Jeesus tuo vuorisaarnassa esille millaista on oikeamielinen elämä. Saamme välähdyksiä Jumalan tahdosta, joka ylittää jopa lain vaatimukset. Jeesuksen sanoissa tulee esille rakkaus. Samalla huomaamme jokainen tarvitsevamme armoa. ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”

 

Anna