Tässä luvussa Hesekiel hyökkää Israelin profeettoja vastaan. En tunne taustoja, mutta sellainen vaikutelma minulle on muodostunut, että kyse oli ihan omasta ammattikunnasta. Profeettojen tehtävänä oli varjella kansaa ja pitää huoli siitä, että se pysyy oikealla tiellä. Sitä kai puhe muurin kunnostamisesta tarkoittaa. He olivat kuitenkin vaihtaneet suojaamistehtävänsä tuottoisampaan hommaan, eli ihmisten miellyttämiseen. Kansansuosio oli taattu, kun he ennustivat kaikille mukavaa tulevaisuutta. Hesekielin puhe on aika vertauskuvallista, mutta ymmärrän sen niin, että profeetat puheillaan peittelivät epäkohtia ja estivät siten niiden hoitamista.
Vastaavan tuomion saavat myös naisprofeetat. Heidän roolinsa näytti olevan enemmän povaaminen ja siihen liittyivät myös erilaisten amulettien ja muiden taikakalujen valmistaminen. Heidän toimintansa kohdistui siis enemmän yksilöihin kuin koko kansaan. Yhtä vahingollista se silti oli, koska heidän ohjeensa perustuivat mielijohteisiin.
Tämän tekstin ääressä on luonnollista miettiä profetian merkitystä. Itselleni teksti puhui siitä, että on vaarallista tehdä Jumalan kuuntelemisesta ”ammattia”. Jos elantomme tai asemamme ovat kiinni siitä kuinka mielellään ihmiset puheitamme kuuntelevat, niin ollaan tietysti vaarallisilla vesillä. Teksti myös epäsuorasti varoittaa puhumasta ylipäätään Jumalan nimissä. Vaikka aidosti uskoisimmekin, että Jumalalla on asiaa meidän kauttamme, niin asia kannattaa ilmaista nöyrästi ja varovaisesti. Ja lopulta teksti kannustaa myös rohkeuteen. Ongelmia ei saa peitellä, vaan ne kannattaa tuoda rohkeasti esille.
Tässä luvussa kuvataan Jeesuksen oikeudenkäyntiä ja sitä seurannutta ristiinnaulitsemista ja kuolemaa. Tällä kertaa kiinnitin jostain syystä huomiota Jeesuksen puhumattomuuteen. Koko luvussa hän sanoo vain yhden lauseen: ”Sinä sen sanoit” vastauksena Pilatuksen kysymykseen. Jesajan kirjan luvussa 53 tätä tilannetta profetoitiin näin:
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.
Matteuksen evankeliumissa viitataan niin usein Vanhan Testamentin ennustuksiin, että on hieman erikoista, että edellä mainittua Jesajan kohtaa ei tekstissä mainita ollenkaan. Se kuitenkin selittää tämän luvun tapahtumia aika osuvasti. Mutta miksi Jeesus ei sanonut mitään? Itse ajattelen, että Jeesus tiesi, että Hänen sanoillaan ei siinä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Kyseessähän ei ollut oikea oikeudenkäynti, vaan sen lopputulos oli jo ennalta päätetty ja kuolemantuomion olisi voinut estää vain voimakeinoin. Voimakeinot eivät kuitenkaan kuuluneet Jeesuksen keinovalikoimaan ja sanottavansa hän oli sanonut jo aiemmin. Tavallaan Jeesuksen nöyrä käytös oli samalla vertauskuvallinen saarna kansanjohtajille ja samalla hyvä esimerkki siitä, miten oikea kuningas käyttäytyy. Ehkä Pilatusta tämä kaikki kosketti jotenkin? Tekstissä sanotaan, että hän ihmetteli Jeesuksen käytöstä suuresti. Hän ei varmasti ollut odottanut, että ”kapinajohtaja” osoittautuisi hiljaiseksi ja nöyräksi ihmiseksi. Niin tai näin, me siitä voimme kuitenkin rakentua ja oppia.
Marko