Tämä luku on minusta masentava. Israelilaiset tulevat hakemaan Hesekieliltä apua, mutta ainoa vastaus on se, että mitään vastausta ei tule, ennen kuin he luopuvat epäjumalien palvelemisesta. Tämä on tietysti johdonmukaista, mutta itseäni aina surettaa nähdä tilanne, jossa ihmiset puhuvat toistensa ohitse.
Joka tapauksessa israelilaiset siis halusivat istua kahdella tuolilla. He olivat kyllä kiinnostuneita Jumalan avusta, mutta samalla myös palvelivat epäjumalia. Olettaisin, että he eivät itse nähneet tässä mitään ristiriitaa, vaan ajattelivat vain varmistavansa selustansa. Nythän heidän ei tarvinnut ratkaista sitä, mikä sen ajan monista jumaluuksista lopulta oli oikeassa tai vahvin. Loppujen lopuksihan he vain yrittivät selvitä arjen haasteista parhaaksi näkemällään tavalla. Jumalalla oli kuitenkin tästä kaikesta hyvin toisenlainen ajatus. Hänen mielestään heidän elämänsä ykkösongelma ei ollut arjen haasteet, vaan juuri tuo epäjumalien palvonta. Kuten Jeesus myöhemmin asian ilmaisi, Jumalan valtakunnan etsiminen auttaa myös muihin ongelmiin.
Tämä luku kehottaa meitä kuuntelemaan Jumalaa tarkalla korvalla. Saatamme lähestyä Jumalaa ison kysymyslistan kanssa ja ihmetellä kun Hän ei tunnu vastaavan mitään. Kenties Hänellä onkin eriävä mielipide meidän elämämme prioriteeteista ja Hän haluaisikin puhua jostain ihan muusta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi kiinnostunut meidän arkisista murheistamme, mutta Hän vain tietää paremmin kuin me itse, mikä meille on hyväksi.
Matteuksen kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta ja sen jälkeisistä tapahtumista on aika niukka. Tällä tavalla kerrottuna siinä korostuu lähetyskäsky ja teksti ikään kuin tähtää ja huipentuu siihen.
Lähetyskäsky annettiin Galileassa eli alueella, missä Jeesus oli muutamaa vuotta aikaisemmin aloittanut julkisen toimintansa. Tavallaan nyt siis kaikki alkoi uudestaan alusta, mutta mittakaava oli vain huomattavasti isompi. Jeesuksella oli toki silloinkin jo paljon opetuslapsia, mutta he olivat käytännössä kaikki juutalaisia. Nyt lähetyskäskyssä puhuttiin ”kaikista kansoista”. Metoditkin olivat hieman muuttuneet. Jeesus ei julkisen toimintansa aikana kastanut ketään, hän vain opetti ja kutsui ihmisiä seuraansa. Nyt kaste mainitaan porttina opetuslapseuteen, vaikka toki opettaminenkin on edelleen tärkeässä roolissa. Kasteen lisääminen ohjelmaan johtui käsittääkseni siitä, että Jeesus oli nyt ylösnoussut. Kuten Paavali asian ilmaisi, meidät on kastettu ”Jeesuksen kuolemaan”, jotta hänen elämänsä voisi tulla esiin. Uskoisin, että tämä merkitsee myös sitä, että Jeesus jo tässä vaiheessa opetti seuraajilleen, mitä hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa todella merkitsi. Se oli portti uuteen elämään ja kaste oli tapa millä meidät liitetään siihen. Kuolema on voitettu. Ikään kuin uuden elämän vakuudeksi lähetyskäsky päättyy lupaukseen Jeesuksen läsnäolosta ”kaikki päivät, maailman loppuun asti”.
Tämän tekstin äärellä on luontevaa rukoilla sitä, että Jumalan valtakunta murtautuisi esiin meidän kaupungissamme ja maassamme.
Marko