Hes. 23 Sisarukset Ohola (Samaria) ja Oholiba (Jerusalem)
En muistanut, että tällaista tekstiä löytyy Raamatusta. Teksti hätkähdytti haureuden harjoittajien tekojen varsin yksityiskohtaisella kuvauksella. Tuli jotenkin vaivautunut olo, että pitääkö kaikki nyt kuvata noin yksityiskohtaisesti, sillä seksuaalisuus on jotenkin niin intiimi ja herkkä alue ihmisessä. Mutta nähtävästi pitää, jotta meillä ymmärrys lisääntyisi miten Jumala näkee ja kokee epäjumalanpalveluksen harjoittamisen ja lasten uhraamisen (37). Jumalan rankaisuna tästä kaikesta oli kansan kuolema ja irtaimiston tuho. ”Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, Jumala” (49).
Epäjumalanpalvelus ei siis ole mikään pikkujuttu, vaan yksi suurimmista iljetyksistä Jumalan silmissä. Siksi luku antaa aihetta itsetutkiskeluun ja kilvoitteluun oman elämän arvojen järjestyksestä. Millä sijalla Jumala on ajatuksissani ja teoissani? Mitä tarkoittaa suurimman käskyn noudattaminen, eli Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen minun arjessani? Vaikka elämme armosta, niin meitä kaikkia kutsutaan elämään arvokasta elämää ja antamaan elämämme pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi (Room 12:1).
Apt. 9 Saulin kääntyminen
Varmaan monille tuttu tarina, jossa Jumala toimii oman ihmeellisen tahtonsa mukaan. Hän kutsuu murhanhimoisen opetuslasten vihaajan uuteen tehtävään, jossa Saul pääsee toteuttamaan itseään Jumalan valtakunnan suurmiehenä:” Minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan myös, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.”
Palvelutehtävässä toimiminen ja uskon tunnustaminen ei tuo kultaa ja kunniaa, vaan murhetta ja kärsimystä. Sekin näyttäisi kuuluvan Jumalan suunnitelmiin. Rukoillaanko tänään vainottujen kristittyjen puolesta?
Juha