Hes. 24 Pata pannaan tulelle
Hesekiel oli aika erikoinen profeetta verrattuna moneen muuhun. Monet joutuivat vainotuiksi ja vangituiksi julistuksensa tähden, mutta Hesekielen kurjuus aiheutuu siitä, että hän itse osallistuu sanomaansa tuoden sen näkyväksi omalla käytöksellään Jumalan ohjeiden mukaan. Voisi sanoa jopa, että ”näytöksellään”, jonka piti herättää kansan huomio ja mielenkiinto kyselemään, että ”onko se jokin merkki meille?” Tässä luvussa se tulee esiin siinä, että kun Hesekielen vaimo kuoli, Jumala kielsi häntä suremasta tätä perinteisillä tavoilla. Häntä kiellettiin mm. suremasta, itkemästä, järjestämästä valittajaisia ja syömästä suruleipää.
Hesekielin profeetan tehtävään ei siis kuulunut vain Herran sanoman suullinen välittäminen. Hän oli koko elämällään ja toimillaan Jumalan kansalleen antama merkki. Häntä katsellessaan kansa saattoi nähdä Jumalan viestin. ”Sinä olet heille merkkinä, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra” (27).
Meitäkin kutsutaan elämään monilla eri tavoilla uskoamme todeksi. Olemmehan Kristuksen kirje (2. Kor 3:3) ja tuoksu (2.Kor. 2:15) ihmisten keskellä todistuksena uudesta elämästä, jonka Pyhä Henki saa aikaan.
Apt. 10 Pietari ja Cornelius
Luku vie meidät keskelle upeaa tapahtumaa, jossa Jumala opettaa, että evankeliumi kuuluu myös pakanoille. Jumala valitsi roomalaisen upseerin viemään tätä viestiä Pietarille. Tämän seurauksena Pietari oppii, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena, eli toisin kuin asia oli juutalaisten säännöissä. Jumala vahvistaa sanomansa Pyhän Hengen toimintana helluntain tavoin. Puhuttiin kielillä ja vietettiin kastejuhlaa!
Uusien asioiden kohtaaminen on usein vaikeaa ja ennakkoluulot kahlitsevat. Tuli mieleen aika muutama vuosi sitten, kun kansainvaelluksen seurauksena saimme maahamme n. 30000 uutta ihmistä. Mietin silloin usein, että pitäisiköhän minun/meidän seurakuntana tehdä myös jotain heidän auttamiseksi, mutta siihen se kuitenkin jäi. Jäin omien epäluulojeni ja pelkojeni vangiksi. Onneksi Mika ja Tiina avasivat kotinsa ovet ja loppu onkin jo melkein kirkkohistoriaa. Olemme nyt jälkeenpäin saaneet ihmetellä, miten Jumala johdatti maahanmuuttajia mukaan yhteyteemme. Nyt moni heistä on jo kastettu ja saamme usein kuulla Jumalan ihmeellisestä työstä heidän elämässään. Siunataanko nyt näitä miehiä ja pyydetään heille kasvua kristittyinä ja Jumalalta apua käytännön ongelmiin?
”Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut.” (4)
Juha