Sain mieluisan tehtävän kirjoittaa tällä viikolla Paavalin lähetysmatkoista. Mietin lukua 13 hieman eri näkökulmasta kuin usein aiemmin. Luvun alussa kerrotaan, että Pyhä Henki kehotti seurakuntaa erottamaan Paavalin ja Barnabaksen siihen tehtävään, johon Hän oli heidät kutsunut, 13:2. Kyse on siis ennen kaikkea Paavalin lähetysmatkoista, mutta jo tässä käy ilmi pari mielenkiintoista pointtia. Seurakuntaa kutsuttiin lähettämään Paavali matkaan. Eikä vain Paavalia, vaan myös Barnabas. Antiokian seurakunta tavallaan joutui luopumaan kahdesta jäsenestään, joiden varaan olisi voinut rakentaa aika paljon Antiokiassakin!
Mietin sitä, että meidänkin tehtävämme on tunnistaa toistemme lahjoja ja Jumalan kutsuja ja rohkaista toisiamme ottamaan oma paikka Pyhän Hengen suunnitelmissa. Yhteisönä meidän tehtävämme on mahdollistaa näitä kutsuja ja tukea niissä.
Paavalin kohdalla voi nähdä Jumalan pitkäjänteisen suunnitelman. Kun Paavalin kääntyi Jeesuksen seuraajaksi, niin jo silloin tuli selväksi Jumalan kutsu hänen elämänsä varalle, Apt 9:15. Ensimmäinen lähetysmatka alkoi noin 10 vuoden kuluttua Paavalin kääntymisestä. Jumalan kutsu oli selkeä, mutta valmistautuminen vaati aikaa.
Paavalin ensimmäisellä matkalla kävi selväksi, että todistajan tehtävässä tarvittiin sanojen lisäksi Jumalan voiman ilmenemistä. Barjesus-niminen mies yritti estää käskynhaltijaa tulemasta uskoon ja siinä tilanteessa Paavali sanoi varsin tylyt sanat miehelle. Barjesus tuli sokeaksi kuin Paavali aikoinaan ja tämä vaikutti käskynhaltijaan. Hän ihmetteli Herran opin voimaa ja tuli uskoon.
Luvun loppuosassa käy ilmi, että lähetysmatkoilla tulee paljon ihmisiä uskoon ankaran vastustuksen keskellä. Paavalin tehtävä on mennä pakanoiden luokse, sillä juutalaiset eivät ottaneet häntä vastaan. Paavali jos kuka oli juutalaisuuden tuntija, mutta Jumala käytti häntä pakanoiden apostolina.
Mika