Tänään Paavali kertoo kohtaamisistaan Jeesuksen kanssa. Paavalin kokemukset ovat olleet hänen maailmaansa mullistavia, kaiken muuttavia kohtaamisia. Eivätkä ne mullistaneet vain hänen omaa maailmaansa vaan oikeastaan koko maailman historian. Uskoisin, että kohtaamiset Jeesuksen kanssa ovat palautuneet hänen mieleensä usein. Kuten tässäkin tilanteessa, hän kertaa ja muistelee ja kertoo toisille. Jeesus on ilmestynyt hänelle valtavalla voimalla. Ilmestyksin. Hän on kuullut Jeesusen puheen ihan äänenä. Ja toisaalta Jeesus on puhunut Paavalille toisten ihmisten välityksellä, kuten tässäkin hän kertoo Ananiaksen tulleen hänen luokseen.
Millaisia kohtaamisia sinulla on ollut elämäsi aikana Jeesuksen kanssa? Minä jäin muistelemaan omaa elämääni ja omia kohtaamisiani Jeesuksen kanssa. Ensimmäiset muistikuvani näistä kohtaamisista minulla on kansakuoluikäisenä tyttökerhojen sisaruspiiristä. Lauloimme Tule kanssani Herra Jeesus ja rukoilimme yhdessä Herran siunauksen. MInut täytti ihanan turvallinen ja rauhallinen olo. Tunsin Jeesuksen läsnäolon. Toki en tuolloin sitä näin osannut sanoittaa. Uskoontulo nuorena rippikoulukäisenä oli merkittävä juttu, vaikkei kokemukselliseti mitenkään mullistava. Raamattua lukiessani olen monta kertaa kokenut Jeesuksen puhuvan jonkun tietyn kohdan kautta. Näihin kohtiin olen sitten usein palannut ja rohkaistunut uudelleen. Joskus taas keskeneräisten asioiden kanssa olen ripustaunut näihin Jeeseksen lupauksiin. Ja silloin, kun raamatun lukeminen ei jostain syystä ole oikein maistunut, niin tällaiset ”omat kohdat” ovat olleet tärkeitä. Joskus rukoustilanteissa joku toinen on sanonut sellaisia ajatuksia, jotka ovat osuneet, rohkaisseet, kantaneet, tuoneet toivoa ja ymmärryksen siitä, että Jeesus on mukana. Sanat ovat uponneet sydämeen. Joskus kohtaamiset ovat olleet arkisten tilanteiden keskellä tavallisia kahden keskisiä hetkiä Jeesuksen kanssa. Joskus taas voimakkaita kokemuksia isossa joukossa. Muistan elämäni varrelta muutaman merkittävän konferenssitilanteen, joissa olen kokenut Jeesuksen kutsuvan ottamaan seuraavan askeleen. Nämä tilanteet ovat olleet minulle tarpeellisia, että olen uskaltanut jatkaa Jeeusksen kutsussa.
Vanhan testamentin puolella pystytettiin kiviä merkittäviin Jumalan kohtaamisen paikkoihin, etteivät nämä kohtaamiset unohtuisi, Joos 4. Olisiko siinä ideaa meillekin? Tavalla tai toisella muistaa näitä tärkeitä kohtaamisia, etteivät nämä tärkeät kohtaamiset unohdu. Muistellessani näitä kohtaamisia Jeesukseen kanssa rohkaistun. Hän on ollut uskollinen ja tuonut tähän päivään. Eikö Hän olisi edelleen uskollinen ja veisi aloittamansa työn loppuun asti, Fil 1:6. Niin sinun kuin minun kuin meidän läheistenkin elämässä.
”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt”, Ps 103:2
Tiina