Danielin kirjassa on muutamassa kohdassa viittaus ”lopun aikaan” (Dan. 8:17, 19; 12:4). Sama ilmaisu tulee esille myös muutaman kerran Uuden Testamentin puolella (1. Kor. 10:11; Hepr. 9:26; Jaak. 5:3; 1. Piet. 1:20; 2. Piet. 3:3; Juud. 1:8).
Erilaisia tulkintoja on esitetty siitä, miten tuo ”lopun aika” pitäisi määritellä. Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamatussa todetaan, että ””lopunaika” viittaa ajanjaksoon, joka alkoi pakkosiirtolaisuuden loppumisesta ja päättyy Kristuksen toiseen tulemiseen.”
Kyseessä olisi siis huomattavan pitkä ajanjakso, joka alkoi jo noin 500 eKr. ja joka jatkuu edelleen. Minusta tämä on lohdullinen näkökulma, koska muistan, miten vasta uskoon tulleena nuorena jotenkin ahdistuin lopunaikoja koskevasta keskustelusta, joka tuntui keskittyvän siihen, että juuri nyt eletään erityisiä lopunaikoja ja että aikojen merkkejä pitää tarkasti tutkia. Ei tässä sinänsä varmaankaan mitään väärää ole, koska sen voisi katsoa liittyä valvomiseen (vrt. Mark. 13:33-37), mutta liiallisuuksiin vietynä se voi suunnata ajatuksemme vääriin asioihin.
Onneksi sain tutustua tähän lohdulliseen näkökulmaan jo varsin pian uskoontuloni jälkeen. Sanoohan Jeesus itsekin toisesta tulemisestaan (Mark. 13:32): ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.” Keskitytään siis kaikessa rauhassa Jeesukseen ja luotetaan siihen, että Jumalalla on asiat ja aikataulut hoidossa. Lopputulos tulee olemaan hyvä.
Pekka