Hei,
KohtaamisPaikka on siirtynyt nettiin monien muiden tavoin. Kaikki kokoontumiset ovat nyt tauolla. Etsimme luovia ratkaisuja pitää yhteyttä toisiimme tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime sunnuntaina pidimme ensimmäisen nettikirkon ja se on katsottavissa YouTube-kanavallamme, jonne pääset esim. kotisivujemme etusivulta, kohtaamispaikka.net, tai tästä linkistä:
https://www.youtube.com/channel/UCqT7H1tw-aE1z0Ngc-BF9Lw
Teimme nettikirkon pienellä tiimillä nopealla aikataululla. Pyrimme kehittämään lähetyksiä ja tavoitteemme on saada joitakin uusia ominaisuuksia toimimaan jo ensi sunnuntaina. Jos tämä onnistuu, niin live-lähetykseen voi lähettää rukous- ja kiitosaiheita ja voimme liittää kuvaan dioja, jolloin opetukseen tulee uusia mahdollisuuksia. Lähetys tulee YouTube-kanavalla, emmekä tee enää Facebook live -lähetystä. Rukoillaan näitten lähetysten puolesta! Nyt kun opettelemme tätä uutta tekniikkaa, niin meillä on valmius striimata jatkossa esim. BrunssiKirkkoja koululta niille ihmisille, jotka eivät pääse paikalle. Ilman nykyistä poikkeustilaa emme olisi ehkä paneutuneet tähän asiaan. Ensi sunnuntain nettikirkko on klo 12 ja siinä Jukka Jämsén opettaa Paavalin kolmannesta lähetysmatkasta. Jos et pysty seuraamaan lähetystä klo 12, niin voit katsoa sen sinulle sopivana aikana YouTubesta.
Puhuin nettikirkossa sunnuntain jmp-tekstistä, Ilm 3:14-20. Tekstissä on kirje Laodikean seurakunnalle. Kirje kuulostaa ensi lukemalta varsin tylyltä, sillä seurakunta saa ainoastaan moitteita ja kehotuksia. Mutta siihen sisältyy myös toivon ja muutoksen näköala.
Historioitsijat vahvistavat, että kirjeessä mainitut asiat perustuivat sen ajan laodikealaisten elämään. Kaupunki oli hyvin rikas. Kun v. 60 oli maanjäristys, niin kaupunki ei halunnut ottaa vastaan apua muualta. He suorittivat jälleenrakentamisen itse. Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy siihen, että kaupungin juutalainen yhteisö lähetti vuosittain 9 kg puhdasta kultaa Jerusalemin temppelin tarpeisiin. Toiseksi kaupunki oli tunnettu vaatteiden valmistuksesta ja puuvillan viljelystä. Kolmanneksi siellä oli kehittynyttä lääketiedettä, erityisesti silmäsairauksiin perehtynyttä. Tässä kirjeessä Jeesus sanoi, että tältä seurakunnalta puuttui kaikkea tätä, mitä heillä ulkonaisesti oli. He tarvitsivat Jeesuksen antamaa rikkautta, puhtaat vaatteet ja silmävoidetta nähdäkseen tilansa oikein.
Laodikealaisten ongelma näytti liittyvän itseriittoisuuteen. He eivät tarvinneet toisia tai edes Jeesusta. Minusta tuntuu siltä, että nykyinen poikkeustila opettaa meillekin tuoreella ja uudella tavalla näitä asioita. Miten voisin huomata toisten tilanteen, auttaa tarvitsevia ja miten voisin luottaa Jeesukseen, kääntyä Hänen puoleensa arkisen elämän keskellä ja rukoilla rohkeita rukouksia?
Jeesus sanoi kirjeessä rakastavansa tuota seurakuntaa. He olivat edelleen Hänen sydämellään. Niinpä kirjeen loppuosassa on Jeesuksen lupaus, joka on yksi keskeisimpiä koko kirjassa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” Jeesus oli valmis tulemaan kaiken sotkun keskelle! Heidän ei tarvinnut yrittää järjestellä asioita elämässään kuntoon, jotta Jeesus voisi tulla. Jeesus lupasi tulla, jos he avaisivat oven. Tämä on yksi selkeimpiä lupauksia ja opetuksia uskon syntymisestä. Usko on sydämen oven avaamista Jeesukselle. Jeesus lupaa tulla sydämeen ilman mitään ehtoja.
Jeesus kehotti seurakuntaa tekemään parannuksen. Parannus tarkoittaa suunnan muutosta, kääntymistä Jeesuksen puoleen. Silloin kun käännymme Hänestä poispäin, niin Hän tuntuu kaukaiselta. Mutta kun käännymme Hänen puoleensa, niin Hän on heti lähellä. Jumalan valtakunta on tullut Jeesuksessa meitä lähelle. Hän on käden ulottuvilla, kuten englantilaiset asian ilmaisevat (at hand).
Pidetään huolta toisistamme ja erityisesti niistä, jotka ovat meidän itse kunkin lähipiirissä. Jos tarvitset apua, niin laita viestiä.
Yhdessä selvitään!
Mika ja Tiina