Aamoksen teksti muistuttaa Jeesuksen puheita siinä, että se koostuu suhteellisen lyhyistä iskevistä kokonaisuuksista. Sen vuoksi tähänkin lukuun mahtuu useampikin teema. Yleisviestinä on kuitenkin kutsu kääntymykseen.
Profeetta varoitti erityisesti Betelissä, Gilgalissa ja Beersebassa harjoitettavasta väärästä jumalanpalveluksesta. Näistä varsinkin Betel on minusta vähän surullinen paikka. Alku oli lupaava. Sehän on se paikka, missä Jaakob näki unta taivaasta laskeutuvista enkeleistä. Profeetta Samuel piti sitä yhtenä pääpaikkanaan. Nimikin on kaunis ja tarkoittaa käännettynä ”Jumalan huone”. Betel oli kuitenkin menettänyt otteensa Jerobeamin aikana ja siitä oli tullut yksi epäjumalanpalveluksen keskuksista.
Toinen asia,, josta Aamos moitti aikalaisiaan oli epäoikeudenmukaisuus. Minun mielessäni epäjumalat ja epäoikeudenmukaisuus liittyvät toisiinsa. Jos palvoo jumalaa, joka vaatii jopa ihmisuhreja, niin se väistämättä vaikuttaa omiin arvoihin. Seura tekee kaltaisekseen.
Tästä luvusta otan tänään mukaani seuraavan lauseen: ”Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro”.
Paavali puolustaa asemaansa. En osaa sanoa, mihin tilanteeseen hänen sanansa tarkkaan ottaen liittyivät, mutta ilmeisesti kaikki eivät pitäneet häntä oikeana apostolina. Ehkä siihen vaikutti hänen menneisyytensä kristittyjen vainoajana, tai sitten se, että hän ei ollut Jeesuksen alkuperäinen opetuslapsi. Paavalin tekstistä saa kuitenkin sen käsityksen, että suuri syy oli hänen vaatimattomuutensa! Hän ei vaatinut seuraajiltaan elatusta, vaan teki ansiotyötä. Hän ei siis käytöksensä vuoksi vaikuttanut ”oikealta” apostolilta.
Paavali antaa meille tässä vaatimattomuudessaan hyvän esimerkin. Jeesus opetti juuri tällaista asennetta sanoessaan Luukkaan evankeliumin luvussa 17 näin: ”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.”
Tämä voi nykyihmisestä kuulostaa nöyristelyltä, mutta Paavalin sanat ohjaavat ymmärtämään, mistä oikeasti on kyse: ”Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!” Paavalia siis ajoi eteenpäin sisäinen pakko tai kutsumus, ja sen vuoksi häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ulkoinen asema tai palkkio.
Tätä sisäistä paloa rukoilen meille kaikille tänään. Näinä ankeina aikoina tekisi hyvää innostua uudestaan Jumalasta.
Marko