Tässä luvussa varoitetaan väärästä itsevarmuudesta ja ennustetaan tulevaa onnettomuutta. Väärä itsevarmuus johtaa muiden sortamiseen ja yleiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Jäin miettimään, että ovatko hyvät ajat sitten ihmisille pahaksi, jos ne kerran johtavat moraaliseen rappeutumiseen? Jos lukua lukee tarkasti, niin huomaa, että ongelmien taustalla on kuitenkin ihmisten ylpeys. Itse asiassa ajat eivät olleetkaan niin hyvät kuin luvun alkupuolen kuvauksessa annetaan ymmärtää, koska naapurivaltiot oli kukistettu ja sota kolkutteli jo ovella. Ylpeys kuitenkin sai aikaan ”ei koske minua”-asenteen.
Päivän luvussa on tämä merkillinen kohta:
Sukulainen … kysyy siltä, joka on talon perällä: ”Onko luonasi vielä joku?” Tämä vastaa: ”Ei ketään enää.” Silloin toinen varoittaa: ”Ole hiljaa!” – sillä Herran nimeä ei ole hyvä mainita.
Tässä siis kuvataan tilannetta, jossa talosta ovat kaikki kuolleet. Ei ole enää ketään jäljellä. Miksi sitten käsketään varomaan Herran nimen lausumista? Voisiko tässä olla lupaus siitä, että tällaisessa kauheassa tilanteessa Jumala on kuitenkin paikalla lohduttamassa surevia.
Paavali varoittaa epäjumalien palvelemisesta. Se, että hän joutuu tästä ylipäätään kirjoittamaan, kertoo siitä, että seurakunnassa oli vastakääntyneitä ihmisiä. He olivat kohdanneet Jeesuksen, mutta vanhat tavat olivat vielä tiukassa. Epäjumalien palveleminenhan ei siihen aikaan ollut pelkästään jokaisen henkilökohtainen asia, vaan elimellinen osa kreikkalaisten elämää ja kulttuuria.
Tosiasiassa Paavali siis suosittelee lukijoitaan luopumaan ainakin osittain omasta kulttuuristaan. Hän ei siis pyydä ihan vähän, mutta siihen on hyvä syy. Epäjumalien palvonta ei ole irrallinen tapa, vaan siihen liittyy aina myös kokonainen maailmankuva. Kreikkalaisten jumalat olivat julmia ja pikkumaisia ja niiden oikkujen perässä juokseminen olisi ollut monessa mielessä täysi vastakohta Jeesuksen seuraamiselle. Tämä voi tuntua meistä itsestään selvältä, mutta onhan meillä omatkin sokeat pisteemme. Jos tästä tekstistä nimittäin kaivaa ytimen esille, niin siitä löytyy kehotus välttämään seuraavia asioita:
- Meidän ei pidä himoita pahaa
- Älkäämme antautuko siveettömyyteen
- Meidän ei myöskään tule koetella Herran kärsivällisyyttä
- Älkää liioin nurisko
Nämä asiat ovat meille huomattavasti paljon tutumpia kuin suoranainen epäjumalien palveleminen. Niitä harrastaessamme emme välttämättä edes huomaa, että ne ovat seurausta siitä, että olemme omaksuneet arvoja ja asenteita, jotka vetävät meitä pois Jumalan luota. Meille ne ovat osa normaalia arkea, samalla tavalla kuin epäjumalat olivat korinttilaisille osa tavallista elämänmenoa. Onneksi Jumala on suuri ja voimme ottaa vastaan tämän tekstistä löytyvän lupauksen:
”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”
Marko