Paavali käy läpi Korintin seurakunnan asioita sydän raskaana, koska seurakuntaa on kohdannut hajaannus ja monet muut murheet. Paavali tuntee näistä suurta tuskaa, koska seurakunta on hänelle niin rakas. Nykytermein sanottuna Paavalilla oli tunneälyä, sillä hän pystyi tiedostamaan, nimeämään ja ilmaisemaan omia tunteitaan ja tuomaan niitä muiden tietoisuuteen rakentavasti. Jeesuksen tuntemisen lisäksi hänellä oli myös hyvä itsetuntemus ja hän teki työtään suurella sydämellä!
Pysähdyin luvussa Kristuksen tuntemisen tuoksuun voittosaatossa. En ollut aiemmin sitä miettinyt sen tarkemmin. Miten Kristuksen tunteminen tuoksuu? Voiko sen haistaa? Miten sen voi haistaa? Entäpä voittosaatto? Sukelsin netin maailmaan asiaa tutkimaan.
Kuva voittosaatosta tulee antiikin ajalta. Voittosaatto eli triumfi oli roomalaisten tapa, jossa voittajana kotikaupunkiinsa palannut sotapäällikkö joukkoineen sai sankarin vastaanoton. He nöyryyttivät hävinneitä kuljettamalla sotasaalista ja sotavankeja kahleissaan juhlivan väkijoukon läpi. Tätä vertauskuvaa voidaan pitää Kristuksen seuraajien voittosaattona, kun hän vie häneen uskovat joukkonsa taivaan kotiin.
Juhlintaan kuului myös suitsukkeiden polttaminen kulkueessa. Tuoksu levisi kaikkialle ympäristöön. Savu merkitsi toisille suurta juhlaa, mutta vangeille lähestyvää kuolemaa. Tuoksulle, joka nousee Jumalan eteen, löytyi selityksenä mm. usko, uhrisavu (Room. 12:1) ja Kristuksen synnyttämän uuden elämän tuoksu. Se nähdään myös Pyhän Hengen inspiroimana vaikutusvaltana, joka leviää mukanamme kun annamme Pyhän Hengen johtaa meitä. Voisiko siis ajatella siten, että Kristuksen tunteminen on kuin tuoksu (tai virus), joka leviää uskovien kautta eteenpäin monilla eri tavoilla. Se tapahtuu usein sosiaalisissa kontakteissa ja lähietäisyydeltä jopa meidän tietämättä. Kristuksen tunteminen on siten elintärkeää!
Juha