Sakarjan näyt tuovat esiin Jumalan valtakuntaa ja Hänen toimiaan maailmassa hmm… mystisessä muodossa. Jumala ja Hänen alaisensa jäävät kaukaisiksi, ihmistä huomattavasti suuremmiksi ja jotenkin tulee tuntuma kuinka pieni ja vähäpätöinen yksittäinen ihminen on.
Uuden testamentin luku sen sijaan kertoo siitä, millaisena Jumala haluaa suhteemme Häneen olevan. Hän ei ole kaukana. Hänelle jokainen meistä on tärkeä. Ja Hän haluaa ottaa meidät mukaan työhönsä ja tehtäväänsä tämän maan päällä.
Monelle meistä sopisi paremmin Jumala joka on jossain kaukana. Se että Jumala tulee ihmismuotoon, lähelle meitä ja osaksi meitä voi olla toisaalta pelottava ajatus. Varsinkin kun alkaa miettiä että Jumala haluaa meidän osallistuvan Hänen työhönsä. Mitä minä muka voin, mihin minä muka pystyn. Tätä varmaan on ihmiset miettineet läpi aikojen. Siihen tämän päivän raamatun teksti antaa vastauksen. Jumala ei lähettänyt edes omaa poikaansa yksin hoitamaan tehtäväänsä, vaan Johannes Kastajan hänen kanssaan. Tässä Jumala antaa meille esimerkkiä että meidän tulee hoitaa Hänen työtään yhdessä, yhteisönä eikä yksittäisinä ihmisinä. Siinäpä vastaus siihen miksi seurakuntaa tarvitaan 🙂
–Tomppa