Tässä luvussa kansat ovat yksissä tuumiin yhdistäneet viisautensa tai pakanuutensa. Jonkinlainen omavoimaisuus kuitenkin paistoi siinä, että haluttiin rakentaa torni taivaaseen asti (jae 4). Herra ratkaisi ongelman kielten sekoituksella ja hajottamalla kansat toisistaan kaikkialle maailmaan. Ehkä tuo aiemmin pohtimani taipumus sotia toisia kansoja vastaan nousee kokemuksesta, että toinen ihminen ja kansa on vieras. Tässä asetelmassa kuitenkin on tehty ja tehdään lähetystyötä, evankeliumia julistetaan itselle vieraaksi käyneiden kansojen keskuudessa. Ensin siis Herra hajotti kansat toisilleen vieraiksi ja sitten Jeesuksen vastaanottamisen kautta palautuu veljeys ja sisaruus. Taidamme tässä olla Jeesuksen veren voiman ilmentymässä ja ihmeessä. Saatko ajatuksestani kiinni? Itse hämmästyin tätä oivallusta.
Tämä luku kuvaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen. Kärsimyksen määrää on vaikea kuvitella. Kaikki se tarvittiin, että meillä on iankaikkisen elämä mahdollisuus. Jeesus oli täydellinen uhri, jolla sovitettiin Isää vastaan tehty rikkomus. Helluntain tapahtumien jälkeen meillä on täydellinen varustus Pyhässä Hengessä. Vaikea tajuta, mutta tämän kaiken kautta voimme elää kaikissa olosuhteissa.
Pirkko