Tämän viikon tekstit alkavat tilanteesta, jossa ”maahan tuli nälänhätä”. Samalla kerrotaan, että Abrahamin aikana oli jo ollut nälänhätä ja muistamme varmaan, että Jaakobinkin aikana tuli nälänhätä. Jaakob päätyi aikanaan Egyptiin (jossa oli varmaan Niilin vuoksi ruokaa paremmin kuivuuden aikanakin), mutta Iisakin ei ollut vielä tarkoitus lähteä sinne. Joka tapauksessa Iisakilla oli käsissään kriisi. Mitä voisimme oppia elämästä kriisin keskellä?
1. Jumalan kuunteleminen kannattaa aina. Iisakin saama johdatus oli ilmeisesti aika konkreettista, mutta Jumala ohjaa kyllä meitäkin, kun kuljemme korvat höröllä.
2. Etsitään aktiivisesti ratkaisuja ongelmiin. Iisak ei lähtenyt Egyptiin, mutta hän muutti Gerariin, eikä jäänyt vain paikoilleen odottamaan, että Jumala ratkaisisi kaikki ongelmat.
3. Kriisinkin keskellä kannattaa olla rehellinen. On ymmärrettävää, että Iisak valehteli Rebekasta, mutta parempi olisi kuitenkin ollut kertoa alusta lähtien totuus.
4. Kriisi on usein myös mahdollisuus. Vaikka vanhasta joutuu luopumaan, nurkan takana voi olla jotain vielä parempaa. Jakeesta 12 eteenpäin Iisak on jo hyvin rikas, sillä Jumala oli hänen kanssaan ja siunasi häntä aineellisestikin.
Kun Paavali kirjoitti Tessalonikaan, sielläkin seurakunta eli jonkinlaisen kriisin keskellä, ”vainoissa ja ahdingoissa”. Tästä voisi poimia listaan vielä pari ajatusta lisää:
5. Kriisi muuttaa meitä, toivottavasti parempaan suuntaan. Tessalonikalaisten usko ja rakkaus toisia kohtaan ainakin kasvoi.
6. Kestävyys pahan kriisin keskellä tuo Jumalalle kunniaa.
7. Jokainen ahdistus loppuu aikanaan, viimeistään Jeesuksen palatessa.
Heikki