Tämän luvun kommentointi ei ole helppoa! Luku alkaa raiskauksella ja päättyy kostoksi suoritettuun joukkomurhaan. Näiden kauheuksien välissä vielä kieroillaan puolin ja toisin.
Luku kertoo valta-aseman väärinkäytöstä. Sikem selvisi teostaan rangaistuksetta luultavasti siksi, että hän oli kuninkaan poika. Vahvemman oikeudella hän teki mitä halusi, eikä edes tajunnut suututtaneensa Dinan suvun teollaan. Jaakobin poikien mielestä kuningasta sitoivat samat säännöt kuin muitakin. Vaikka israelilaiset ja kanaanilaiset asuivat lähellä toisiaan, heidän kulttuurinsa olivat kovin erilaisia. Näin epäsuorasti luku kertoo meille siitä, että Israelin Jumala oli ja on toisenlainen. Hän vaatii todellista oikeudenmukaisuutta.
Paavali opettaa näin: Kerätkää rikkaudeksenne hyviä tekoja ja jakakaa anteliaasti omastanne muille. Hän jatkaa vielä, että tällä tavalla tavoitellaan oikeaa aarretta. Sen sijaan maallisen rikkauden tavoittelemista hän pitää typeränä, kunhan ”meillä on ruoka ja vaatteet”.
Tällainen vaatimattomuutta korostava elämäntapa on nykyään kovasti muodissa, mutta aika harva oikeasti elää sen mukaisesti! Olisikohan syynä se, että nykyään ei oikein tarjota mitään korvaukseksi luopumisesta? Paavali ei oikeastaan kehota luopumaan rikkauksien tavoittelusta, vaan vaihtamaan rikkauden määritelmää. Raha ei kuitenkaan tuo elämään oikeaa sisältöä ja sen antama turvakin on puutteellista. Todellisen rikkauden tavoittelua on tämä:
”Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen. ”
Vaatimaton elämäntyyli on siis sivutuote, ei varsinainen päämäärä. Pyydetään elämäämme ja seurakuntaamme tätä oikeaa rikkautta.
Marko