1. Moos. 35, 2. Tim. 1 – KohtaamisPaikka Jyväskylä

1. Moos. 35

Tässä luvussa Jaakob saa uuden nimen Israel. Jaakob sai nimensä alunperin siksi, että se tarkoittaa sanaa ”kantapää”. Kaksosten syntyessä hän nimittäin piti kiinni veljensä kantapäästä. Sama sana tarkoittaa kuitenkin myös petturia. Jaakob oli aiemmin elänytkin sen mukaisesti huijatessaan isäänsä ja Esauta. Israel puolestaan merkitsee ”Jumalan taistelijaa” muistoksi ns. Jaakobin painista. Tämähän ei muuten ollut ensimmäinen kerta kun Jumala käski Jaakobia käyttämään tätä nimeä. Asia oli tullut esille jo vuosia aiemmin, kun Jaakob oli palaamassa kotimaahansa ja valmistautui kohtaamaa veljensä Esaun.

Meillä Suomessa nimet eivät läheskään aina tarkoita mitään erityistä, vaan ne ovat vain nimiä. Tuohon aikaan ne annettiin aina siten, että ne tavalla tai toisella kuvastivat kantajaansa. Sen vuoksi uusi nimi merkitsi uutta identiteettiä. Olikohan Jaakobilla vaikeuksia ottaa vastaan ajatusta, että hän on tästä lähtien taistelija, eikä enää petturi ja sen vuoksi Jumalan piti muistuttaa asiasta uudestaan?

Tämä luku palautti mieleeni, että meilläkin on uusi identiteetti Jeesuksessa. Ilmestyskirjassa sanotaan näin: ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja.” (Ilm. 2:17)

2. Tim. 1

Tässä luvussa on yksi monista Uudessa Testamentissa esiintyvistä tiivistetyistä evankeliumeista.

”Hän on meidät pelastanut

ja kutsunut pyhällä kutsullaan,

ei meidän tekojemme perusteella

vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti,

jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille

antamalla meille Kristuksen Jeesuksen

ja joka nyt on tullut julki,

kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt.

Hän on kukistanut kuoleman

ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden

lähettämällä maailmaan evankeliumin.”

Tämä teksti korostaa sitä, että pelastus on ollut Jumalan suunnitelma alusta asti. Se on ollut pitkään salattuna, mutta nyt se on tullut esiin Jeesuksen ilmestymisen kautta. Tähän pelastukseen Jumala on kutsunut meidät. Rooliksemme jää siis vastaanottajan osa, vähän samaan tyyliin kuin Jeesuksen opetuslapset saivat aikoinaan valita, lähtevätkö seuraamaan Häntä vai jäävätkö vanhaan elämäänsä. Olen saanut sellaisen mielikuvan, että Jeesuksen opetuslapsilla ei useinkaan ollut vaikeuksia tämän asian päättämisessä. He vain jättivät kaiken ja seurasivat Jeesusta. Uskon, että tämä johtui yksinkertaisesti Jeesuksen persoonasta. Hänessä oli jotain sellaista, että oli helppo huomata saaneensa ainutlaatuisen tilaisuuden. Kun tässä puhutaan ”pyhästä kutsusta”, niin ajattelen, että siinä viitataan vastaavaan, juuri meille henkilökohtaisesti osoitettuun kehotukseen seurata Häntä.

Tällaista Jeesuksen kohtaamista me tarvitsemme. Ja minusta tuntuu, että tarvitsemme sitä uudestaan ja uudestaan.

Marko