Israelilaiset viipyivät Egyptin orjuudessa kaikkiaan reilut 400 vuotta. Uudet hallitsijat eivät enää muistaneet Joosefia ja israelilaisten historiaa. Kansa joutui kovaan pakkotyöhön. Israelilaisista kuitenkin kasvoi Egyptissä iso kansa. Toinen Mooseksen kirja kertoo kansan lähdöstä ja vaelluksesta Egyptistä kohti luvattua maata. Jumalan lupaukset täyttyivät, vaikka 400 vuoteen mahtui varmasti varsin epätoivoisia aikoja.
Jälkikäteen ajatellen näyttää siltä, että Egyptin orjuudessa asuminen oli tärkeä vaihe israelilaisten elämässä. He olivat yhtenäisiä kohdatessaan sortoa ja he saattoivat kasvaa suureksi kansaksi. Erämaavaellukselle lähti kansa, joka uskoi yhteen Jumalaan. Ehkä tällaista Jumalaan uskovaa kansaa ei olisi syntynyt helpommissa olosuhteissa. Vaikeat vaiheet eivät välttämättä käännä meitä Jumalan puoleen, mutta usein niin näyttää käyvän. Kuulin, että nykyisen pandemian aikana joissain maissa google-haun yleisin sana on ollut rukous. Moni on kiinnostunut saamaan yhteyden Jumalaan.
Tämän viikon Ut:n luvut heprealaiskirjeestä viittaavat erityisen paljon Vanhaan testamenttiin. Israelin historia kätkee sisäänsä paljon esikuvallista, kun ajattelemme Jumalan pelastushistorian täyttymistä Jeesuksessa. Olimme synnin orjuudessa ja täysin kykenemättömiä pelastamaan itse itsemme. Tarvitsimme Jumalan puuttumista asioihin, Jeesuksen tulemista ihmiseksi ja kärsimystä meidän tähtemme.
Mika