Sellaiset psalmit, kuten psalmi 5, ovat joskus vaikeita pilkkoa ymmärrettävään muotoon. Rukoileeko psalmin kirjoittaja Jumalan tahdon mukaisesti rukoillessaan rangaistusta pahantekijöille? Olen muistaakseni kuullut sanottavan, että joitain psalmeja ei ole tarkoitus ottaa faktatietona Jumalan toiminnasta, vaan enemmän ihmisen ajatusten ja tunteiden kuvauksena. Ehkä se voisi päteä tässä? Näyttää nimittäin siltä, että psalmin kirjoittaja purkaa tuntojaan nimenomaan siksi, ettei paha saa palkkaansa maan päällä. Lisäksi on hyvä muistaa, että vaikka ajatus siitä, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja pahoille pahoja, on ehkä menestysteologiaa, tämän elämän jälkeen Jumalaan turvaavia odottaa lopulta palkinto, josta Jumalaan uskomattomat eivät pääse osalliseksi. Voihan psalmin kirjoittaja viitata myös siihen.
Toinen Johanneksen kirje painottaa kristittyjen yhteyttä, käskyä rakastaa sekä pesäeron tekemistä eksyttäjiin. Näistä kaikista on jo yksinään apua kristityn vaelluksessa, mutta varsinkin yhdessä ne luovat vahvan pohjan. Seurakuntayhteys ja rakkauden lain mukaan eläminen tuovat elämään merkitystä ja sisältöä, jota ei löydy muualta. Uskon, että niiden ollessa kunnossa ihminen on turvallisemmilla vesillä, mikäli hän haluaa tutkia erilaisia ajattelutapoja ja uskontoja (esimerkiksi Helsingin teologisessa tiedekunnassa uskovat painottavat seurakuntayhteyden tärkeyttä opintojen rinnalla!), mutta aina on silti hyvä koetella kaikkea ja valvoa omaa uskoaan. Uskon, että aika monet meistä erehtyvät luulemaan, että olemme kristittyinä täysin immuuneja ulkoisille vaikutteille, mutta valitettavan usein näkee, että aiemmin uskossaan vahva on pikkuhiljaa luopunut uskosta liikkuessaan muissa piireissä ilman toimivaa seurakuntayhteyttä. Ei ole väärin myöntää, ettei uskominen ole helppoa ja yksinkertaista: on siis aivan selvää, että kristityt tarvitsevat toisiaan pysyäkseen uskossa ja että joitakin ajattelutapoja ei voi hyväksyä, mikäli on kristitty.
Esteri