Tässä psalmissa sanotaan, että temppeliin saavat tulla vain nuhteettomat ihmiset. Missäköhän tilanteessa tätä on laulettu? Asiayhteys nimittäin vaikuttaa siihen, että ovatko laulajat ajatelleet, että nuhteettomuus on oikeasti mahdollista. Psalmeista kyllä yleensä tulee sellainen vaikutelma, että sen ajan ihmiset ajattelivat näin. Nykypäivänä tilanne on tietysti toinen. Kuinka moni meistä olisi valmis sanomaan itsestään, että minun ”sydämeni on vilpitön”. Tätähän temppeliin tulijoilta edellytettiin jakeen 2 mukaan.
Vaikka voimme epäillä, että ihmiset tuolloin huijasivat itseään täydellisyysvaatimuksissaan, niin meille tämä psalmi on silti Jumalan puhetta. Jeesuksen opetusten valossa tilanne ja sanoma on vain aivan toinen. Tämä psalmi osoittaa, että emme ole luonnostamme kelvollisia menemään Jumalan eteen. Me tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä, lahjaksi saatua lupaa lähestyä Jumalaa.
Tämä teksti myös kertoo meille siitä, millainen Jumala on. Hän on oikeudenmukainen ja hyvä.
Eilisessä luvussa kuvatut iloiset tunnelmat päättyvät ja nyt tilalle astuvat totiset torvensoittajat. Erilaiset kauheat vitsaukset seuraavat toisiaan. Toki rajoitettuina, sillä joka kerran tuho kohtasi vain kolmasosaa kohteestaan. En tiedä onko se ollut tarkoitus, mutta näin tekstistä voi löytää myös toivoa. Pahuudellakin on rajansa.
Muuten jäin miettimään itse torvia. Niihin puhaltaminen oli merkki uuden jakson alkamisesta Jumalan suunnitelmissa. Voisiko ajatella myös toisinpäin eli pahojen asioiden on tarkoitus toimia merkkeinä? Ja mitä ne merkit tarkoittaisivat? Onko esimerkiksi koronavirus meille jonkinlainen merkki jostakin? Kun tätä pohdin, niin päädyin lopulta siihen, että tällaisissa tulkinnoissa on oltava hyvin varovainen. Toki Jumala voi puhua meille myös ikävien asioiden kautta, mutta jotta voisimme tätä puhetta kuulla, niin meidän täytyy silloin mennä niiden asioiden läpi Hänen kanssaan. Tietenkin voimme löytää yhtäläisyyksiä oman aikamme ja ilmestyskirjan välillä. Esimerkiksi samalla tavalla kuin tämän luvun vitsaukset, niin myös koronaviruksen aiheuttamat tuhot on rajoitettu. Tästä voimme ja meidän pitäisikin kiittää Jumalaa. Samalla on hyvä muistaa, että jos tauti osuu omalle kohdalle, niin tilanne näyttäytyy hyvin toisenlaiselta.
Taisin tällä(kin) kertaa esittää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Minulla on sellainen epäilys, että tämä saattaa olla Jumalan tarkoituskin. Kun kohtaamme elämässämme uusia asioita, niin on tärkeää kysellä, missä Jumala on kaiken tämän keskellä? Mitä hän haluaa sanoa meille yhteisesti ja kullekin erikseen? On varottava ryntäämästä hätäisiin johtopäätöksiin ja tulkintoihin. Taustalle kannattaa kuitenkin ottaa muisto edellisen luvun taivaallisesta jumalanpalveluksesta. Jumala on aina hyvä ja rakastava.
Marko