Ps. 16
Tämä on valoisa ja iloinen psalmi. Se kertoo paljon Daavidista ja hänen suhteestaan Jumalaan. Huomioni kiinnittyi seuraaviin jakeisiin:
Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua,
yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
Minä pysyn aina lähellä Herraa.
Kun hän on oikealla puolellani,
minä en horju.
Daavid siis kuuli sisimmässään Jumalan äänen ja eli Hänen ohjauksessaan. Muihin Vanhan Testamentin henkilöihin verrattuna hän näyttää tässä suhteessa aika ainutlaatuiselta. Jopa Mooseksen suhde Jumalaan näyttää enemmän ”virkamiesmäiseltä”. Daavid on jopa häntäkin enemmän Jumalan ystävä. Pari päivää sitten oli psalmi, jossa Daavid valitti sitä, että tämä yhteys vaikutti katkenneelta. Siinä tilanteessa hän oli ahdistunut ja neuvoton. Tulee mieleen, että oliko Daavidilla meidän seurakuntayhteyttämme vastaavaa suhdetta toisiin ihmisiin? Hän saattoi kuninkaana olla aika yksinäinen.
Tämä psalmi on kuitenkin kirjoitettu ns. hyvänä päivänä. Siinä on myös tunnettu viittaus Jeesukseen:
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,
et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
Daavidin psalmeissa on vahvana tällainen profeetallinen sävy ja niissä on monta tasoa.
Ensimmäiset kristityt käyttivät tätä jaetta sen osoittamiseen, että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus olivat koko ajan Jumalan suunnitelmissa. Meille se on myös lupaus.
Eipä minulle ole tästä muuta sanottavaa. Tämä on kiitos- ja ylistyspsalmi ja sellaisenaan se sopii hyvin rukoukseksi.
Ilm. 9
Taas torvet soivat ja ihmiset kokevat lisää vitsauksia. Luku päättyy masentavaan toteamukseen:
Loput ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät kuitenkaan lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä. He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta.
Tämä paljastaa, että vaikka kamaluudet seurasivat torvien soittoa, niin torvet eivät kauhuja aiheuttaneet. Niiden syyt olivat ihmisten omissa valinnoissa. Tuo ilmaus ”palvoivat kättensä töitä” on sellainen, jonka voi hyvin soveltaa omaan aikaamme. Nykyään ei enää palvota jumalankuvia, mutta omat saavutukset ja teot saattavat saada hyvin merkittävän osan elämästämme. Näin tämä luku suosittaa oman elämämme arvojärjestyksen tarkistamista.
Marko
