Mooseksen kirjassa Mooses kertaa edelleen tapahtumia, joita kansa on kohdannut. Kertomuksesta minulle nousee merkittävänä esille Jumalan sanat: ”Tästä päivästä alkaen minä levitän pelkoa ja kauhua kaikkialle kansojen keskuuteen, niin että ne pelkäävät ja vapisevat, kun vain kuulevatkin teistä”. Israelin kansan vaiheissa Jumalan pelko on varjellut heitä monessa kohdin. Kansat ovat eri aikoina antautuneet tai maksaneet veroja peläten Israelia. Vaikuttavaa on, että pelko ei ole ollut turhaa. Myös Israelin kansa on pelännyt ja kunnioittanut Jumalaansa. Jos mekin olemme Jumalan kansaa, meidänkin on muistettava tämä. C.S. Lewis on tuonut Narnia kirjoissaan hyvin esille Jumalan rakkauden ja voiman Aslan leijonan hahmossa. Leijona on pelottava, mutta kun olen leijonan joukoissa, hänen omansa, niin olen turvassa.
Apt. 14:
Edellisessä kaupungissa Lystrassa juutalaiset olivat karkottaneet Paavalin ja Barnabaksen, koska he olivat julistaneet evankeliumia pakanoille ja nämä olivat ottaneet iloiten sanoman vastaan. Nytkin juutalaisten keskuudesta nousi vastustajia. He eivät pitäneet suosiosta, jota Paavali ja Barnabas saivat. Ja niin oli jälleen paettava. Minua kuitenkin puhuttelee se, että he eivät pakene piiloutuen, vaan ainoastaan siirtyvät vihan ulottumattomiin ja jatkavat työtään. He eivät ajatelleet, että vastustus tarkoittaisi, että he olivat tehneet väärin. Olen myös miettinyt, heijastaako toimintatapa erityisesti Paavalin tinkimättömyyttä. Kärjistäen voisi sanoa, että kun Paavali siirtyi matkan johtoon, ongelmat alkoivat lisääntyä. Rohkeaa toimintaa seuraa suurempi vastustus, kuin varovaisuutta. Toisaalta myös suuremmat ihmeet!
Ramman parantaminen saa aikaan, että heitä luullaan jumaliksi. Kyseessä on äärimmäinen suosio, mutta ei suinkaan toivottu sellainen. Kunniasta kieltäytyminen tuotti kansalle varmasti pettymyksen. He olisivat halunneet jumalat keskuuteensa. Niinpä ihmiset olivat alttiita vihaan ja juutalaisten johdolla Paavali kivitetäänkin (kuoliaaksi). Vaikea kuvitella, ettei tuo väki olisi onnistunut häntä tappamaan. Uskonkin, että opetuslapset rukoilivat hänen puolestaan kokoontuessa hänen ympärilleen ja hän parani/heräsi. Ei hän muuten olisi itse voinut nousta. Yhdessä kirjeistään (2. Kor. 12:1-5) Paavali ”kerskaa” miehestä (itsestään), jolla on ollut ruumiista poistumisen kokemus. Koska olen tavannut uskovia, joilla on ollut esim. sydänpysähdyksen aikana vastaavia kokemuksia, ajattelen että näin on varmaan ollut Paavalillakin. Mahdollisesti kyse on juuri tästä kokemuksesta Lystrassa.
Oli niin tai näin, he ovat saaneet rohkaisua tapahtumista ja jatkaneet toimintaansa samaan malliin. Kivityskohtalosta huolimatta Paavali ja Barnabas uskalsivat jopa palata kaupunkeihin, joista heidät oli ajettu pois. En voi kuin ihailla. Voisiko olla, että Paavalille tapahtunut paraneminen olisi synnyttänyt seudulla jumalanpelkoa? Ehkä sen vuoksi he saattoivat palata Ikonioniin, Lystraan ja (Pisidian) Antiokiaan vahvistamaan syntyneitä seurakuntia ja asettamaan niihin johtajat / vastuunkantajat. Ainakin uskovat saivat kuulla Paavalin kokemuksista ja heitä se varmasti rohkaisi. Jumala voi kääntää vastoinkäymisetkin voitoiksi.
Anna