Apostolien teoissa ollaan lähtöpisteessä, eli Antiokian seurakunnassa, josta Paavali ja Barnabas lähetettiin lähetystyöhön ja jonne he palasivat. Nyt haasteita tulee vastaan kotiseurakunnassa. Juudeasta tulleilla juutalaiskristityillä oli arvovaltaa. Juudea oli juutalaisen uskonnollisuuden keskus. Siellä oli Jerusalem ja temppeli. Siellä olivat oppineet. Jeesus oli toimintansa aikana ajautunut lukuisat kerrat vastakkain Juudealaisten kanssa. Hänhän oli galilealainen, kuten lähes kaikki opetuslapsensakin, eikä hän vastannut odotuksia messiaasta. Juudean oppineet mm. noudattivat tarkkaan juutalaisia perinnäissäädöksiä (Mooseksen lain pohjalta tehtyjä lisäyksiä, määräyksiä ja rajoituksia), joita Jeesus kritisoi. Kuitenkin jotkut juudealaisetkin olivat kääntyneet Jeesuksen seuraajiksi. Opilliset ristiriidat kuitenkin nousevat taas esille. Juudealaisten kristittyjen sanoma on käytännössä: ”Tullakseen Jeesuksen seuraajaksi, on ensin käännyttävä juutalaisuuteen ja noudatettava juutalaisille annettua lakia”. Asiaa lähdetään selvittämään Jerusalemiin. Siellä Pietari asettuu samalle kannalle kuin Paavali ja Barnabas. Pakanoiden ei tarvitse kääntyä juutalaisuuteen. Lopuksi asiasta saadaankin yhteisymmärrys ja annetaan pakanakristityille kirjallisesti ohje siitä, mitä rajoituksia tulisi noudattaa. Olen kuullut opetusta, että kyseiset rajoitukset annettiin, koska ne mahdollistivat mm. ateriayhteyden juutalaiskristittyjen kanssa. Itse ajattelen, että ohjeet, jotka pakanoille annetaan, liittyvät myös luomisessa asetettuun asemaan (mies ja nainen puolisoiksi), vedenpaisumuksen yhteydessä annettuihin ohjeisiin (1.Moos 9:4, ei veriruokia) ja Jeesuksen seuraamiseen (uskollisuus hänelle). Pääasia kuitenkin on, että muiden kuin juutalaisten ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Tämä koskee meitäkin.
Uudelle matkalle lähdettäessä Paavali ja Barnabas riitaantuvat. Riidanaiheena on Johannes Markus, Barnabaan serkku, joka oli lähtenyt kotiin kesken edellisen reissun (Apt. 13:13). Arvelen, että syy lähtöön oli Paavalin vaihtuminen matkanjohtajaksi. Markusta ehkä ketutti että valta ”kaapattiin” serkulta. Barnabasta se ei selvästikään haitanut. Raamatussa syytä ei kuitenkaan kerrota. Hauskin hypoteesi, jonka olen kuullut Markuksen lähdön syystä, on että Markus olisi pettynyt Pergessä matkatovereihin, koska Perge oli kylpyläkaupunki ja vanhat miehet ehkä halusivat nauttia lämpimistä kylvyistä päiväkausia, eikä nuori mies malttanut odottaa toiminnan alkamista! Johtajuus ristiriita olisi kuitenkin siinä mielessä looginen, että olisi ymmärrettävää, ettei Paavali halunnut toiselle matkalle mukaan henkilöä, joka kyseenalaistaa hänen asemansa matkanjohtajana. Tapahtuma kuitenkin koituu osittain siunaukseksi, koska nyt muodostetaan kaksi seuruetta ja sanoma leviää edelleen!
Anna