Tässä luvussa kerrotaan, miten ja miksi Rahabista tuli Israelin kansan jäsen. Hän oli Jeesuksen sukuluettelon jäsen ja yksi harvoista naisista, jotka siinä mainitaan. Samalla hän oli myös Daavidin ja kaikkien muidenkin Juudan kuninkaiden esiäiti.
Jerikon kaupungin tilanne oli sellainen, että kaikki siellä olivat varmoja siitä, että israelilaiset voittavat. He olivat kuulleet kertomuksia Herran voimasta ja ymmärsivät, että mitään ei ole tehtävissä. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Jerikon kuningas ei ilmeisesti tehnyt yhtään mitään. Hän vetäytyi siilipuolustukseen ja tiedämme kyllä, että siinä ei käynyt hyvin. Rahab sen sijaan päätti vaihtaa puolta. Emme tiedä, miten israelilaiset vakoojat alun perin päätyivät juuri hänen taloonsa, mutta sen tiedämme, että hän tarttui tilaisuuteen heti kun sellaisen sai.
Rahab ja koko hänen sukunsa pelastui siten, että hän sitoi punaisen nauhan talonsa ikkunaan. Tämä oli merkkinä israelilaisille ja siitä he tiesivät säästää kyseisen talon. Kertomus muistuttaa pääsiäisestä ja siitä merkistä, minkä israelilaiset maalasivat verellä ovenpieliinsä Egyptissä. Jostain syystä tätä lukiessani tuli mieleeni kastetilaisuudessa lausutut sanat: ”Ota pyhä ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut sinut opetuslapsekseen.” Meidätkin on siis merkitty ja tämän merkin suojassa voimme kestää maailman myrskyt.
Jeesus kertoo tässä luvussa viimeisistä tapahtumista. Minulle tästä tuli mieleen Ilmestyskirjan näyt ja niiden opettamat asiat. Kun maailmassa tapahtuu pahoja asioita, niin toisille ne ovat vain kasvottoman kohtalon oikkuja. Jeesus kuitenkin opettaa, että on mahdollista kulkea niiden läpi Hänen kanssaan Pyhän Hengen ohjaamana ja auttamana.
Minulle surullisin kohta tässä luvussa on Jeesuksen ennustus siitä, että myös perheenjäsenet nousevat toisiaan vastaan. Uskoisin, että se on ollut opetuslapsille vielä vaikeampi pala nieltäväksi. Hehän elivät hyvin perhekeskeisessä kulttuurissa. Itse asiassa perhe oli oikeastaan pienin ihmisyksikkö. Ihminen, joka joutui erotetuksi perheestään, ei tavallaan ollut edes olemassa. Tällaisia Jeesuksen nimen tähden ”orpoja” ihmisiä on meidänkin keskuudessamme ja seurakunnan tehtävänä on tarjota heille uusi perhe. Jeesuksen lupaus on heille ja meille tämä Luukkaan evankeliumin luvusta 18 löytyvä lause:
Jeesus sanoi heille: Totisesti, kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodistaan, vaimostaan tai veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan, hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän.
Marko